tiistai 20. helmikuuta 2018

Kaiken maailman häiriötreeniä

 
Viime viikkoina maanataitokoissa ollaan pyöritelty paljon erilaisia häiriöitä. On tullut todellakin tarpeeseen, ja kyllä sanoisin että treeni on myös auttanut ja häiriönsieto on pikkuhiljaa alkanut selvästi kehittyä. Vilppu on myös ollut nyt viimeiset kolme-neljäkin viikkoa huomattavasti kivemmalla mielentilalla liikenteessä kuin alkuvuodesta. Vaikea sanoa mikä on syy ja mikä seuraus, mutta uskon että monipuoliset luopumis- ja keskittymistreenit ovat tehneet teinikoiralle tosi hyvää kaikin puolin.

Mahdollisten häiriöiden ja sitä myöten erilaisten häiriötreenien määrä on ihan loputon. Silti tuntuu, että kun itse yrittää tehdä häiriöharkkaa, niin tulee jumituttua samoihin juttuihin. Onkin ollut huippua, että joku muu on kehitellyt treenit mun puolesta - eipähän tule kangistuttua kaavoihin. Samalla on ollut mahdollista oppia uutta omasta koirasta ja siitä, mitä se kokee kiinnostavana/kannattavana/reagoimisen arvoisena. Osa häiriöistä on Vilpulle todella helppoja, se menee vähän virkamiesmoodiin ja tekee tiiviisti hommia, osasta se heittäisi volttia (mm. makkaralla houkutteleva Elli-koutsi). Käsittelyssä ovat olleet esimerkiksi ohjaajan liikehäiriöt, koirahäiriöt, Elli-häiriöt, herkkuhäiriöt... Kaikenlaista maan ja taivaan väliltä! 
 
Lisäksi ollaan tehty monensorttista kuuntelu- sekä kontaktitreeniä ja hallintaa. Toki myös tekniikkaa ja kaikkea muuta, mutta vahvasti ovat häiriöt olleet läsnä viime aikoina. Kotona ollaan harjoiteltu herkuista, leluista ja mm. rusakoista luopumista vaihtelevalla menestyksellä. Kaamea työmaahan tämä on, mutta onneksi hauska sellainen.

 Muutamia muistiinpanoja ja erityisen hankalia tai hyödyllisiä treenejä viime viikoilta: 
  • Palkkasanan kuuntelutreeni. Koira luopuu esim. avoimella kämmenellä olevasta namista, mutta ennen palkkasanaa tuleekin jotain ihan muita, merkityksettömiä sanoja (yksi-omena-saa). Vilpulle tämä oli alkuun ihan sairaan vaikea tehtävä, sillä meni sipuli ihan jumiin kun se ei tajunnut miksi aloin höpisemään omiani kesken kaiken!!! Paljon ollaan treenattu tätä nyt ihan esim. uloslähtiessä, jossa Vilppu odottaa vapautusta saa-sanalla. Ruokakupilla on vähän liian vaikea vielä, yksittäisillä nappuloilla onnistuu. 
  • Paikkiksen häiriöt. Kaikkea mahdollista: pareittain toinen koira tekee paikkista ja toinen kaukoja tai luoksetuloja; kouluttaja kutsuu/houkuttelee koiraa, haukuttaa omaa koiraansa kentän laidalla tai heittelee hihnan päässä olevaa lelua paikkamakuussa olevien koirien välistä; ohjaajahäiriöt haarahypyistä poispäin spurttaukseen. Vilppu on nyt opetellut leuka maassa makuuta ilman lonkalla makaamista ja vaikka asento välillä lipsuu, koen että paikkikseen on tullut vähän rauhaa. Rohkeasti pitäisi lisätä kestoa ja matkaa.
  • Ohjaajan liikehäiriöt eri tehtävissä. Vilpusta oli aluksi tosi vaikeaa ihan vaikka vaan istua pyynnöstä, jos mä esimerkiksi heiluttelin käsiäni oudosti tai tein jotain muuta erikoista. Se kyllä istui, mutta latenssiaika oli varsin pitkä ja koko koiran ilme hämmästynyt. Sittemmin ollaan otettu liikehäiriöitä mm. ruutuun ja merkinkiertoon. Ohjaajan häiriöt ovat ihan eri juttu paikkiksessa kuin aktiivisissa liikkeissä, ja selvästi niitä pitäisi harjoitella (vähintään!) yhtä paljon.
  • Eteenlähetyksen stopin alkeet. Lelu tai ruokaa kauemmas apparin vahdittavaksi, vapautus palkalle, maahan-käsky. No, ei mennyt. Mutta mietti asiaa kun ei saanutkaan palkkaa ja meni seuraavalla! Alkuun helpotettiin tehtävää niin, että seisoin koiran juoksulinjan vieressä ja pysäytin sen ensin ennen kuin se oli ohittanut mut, sitten heti kohdalla ja sitten ohituksen jälkeen. Mielenkiintoinen harjoitus, jota pitäisi ihan arkielämän hallinnan kannalta tehdä varmaan lisää, mutta ei ole tullut nyt kyllä juurikaan tehtyä.


keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Lennin talvikuulumiset

Lenniä ei ole ihan hirveästi näkynyt täällä blogissa, syystä että a) Lenni on eläkkeellä ja hänen arkensa on vähän mitäänsanomatonta tällä hetkellä ja b) Lennin mielestä kuvattavana oleminen on tyhmää ja se laittaa korvat suppuun heti kun pyydetään poseraamaan. Menossa mukana punaturkkikin silti on!

Lenni ei ole tosiaan juurikaan treenannut viime aikoina. Se kulkee kyllä pääsääntöisesti mukana hallilla ja joskus tehdään jotain pientä rally-tokoa muistuttavaa harkkaa, mutta tällä hetkellä sillä on menossa vatsansa kanssa kovin herkkä kausi ja mitään ylimääräistä sille ei voi antaa. Kun namipalkka on pois pelistä ja lelu heittää kierrokset kattoon, niin aika vähiin jää palkkausvaihtoehdot. Toisaalta mun on ollut vaikea motivoitua treenaamaan Lennin kanssa, kun meillä ei ole mitään (kisa)tavoitteita ja Vilpun kanssa taas on kädet täynnä töitä ja treenattavaa enemmän kuin vuorokaudessa tunteja. Jahka vatsavaivat helpottavat ja saan kesäauton ajoon, jotta hallille kulkeminen useamman kerran viikossa on helpompaa, aion kyllä ottaa Lenninkin taas hommiin.

Aksaa ei olla varsinaisesti tehty kertaakaan ohjattujen treenien lopettamisen jälkeen. Lenni sitä tuskin kaipaa, ja mä en aksaa jaksa sitäkään vähää vain humputella mitä rally-tokoa. Maailman kilteimpänä ohjattavana Lenni kyllä jätti aika isot saappaat Vilpulle täytettäväksi, ja tällä hetkellä tuntuu että aussieagility on ihan eri laji kuin tolleriagility oli (eikä aina ihan positiivisessa mielessä). Kulttuurishokkia vähän.

Noin muuten Lenni voi hyvin, se rakastaa joululahjaksi saamaansa petiä, nukkuu päiväunia mun kanssa sohvalla, rakastaa pyllyn päältä rapsutuksia, kiljuu ovisummerille ja heittelee pehmoleluja ympäriinsä. Lenni tiputti kaikki karvansa joulukuussa ja tämä 10-15 pakkasastetta on sille vähän kylmä, etenkin kun sen mielestä lenkillä kuuluu haistella ja tassutella hiljakseen eikä reippailla. Välillä se tuntuu tosi vanhalta, välillä se intoutuu leikkimään Vilpun kanssa ja vaikuttaa 2-vuotiaalta. Se on niin ihana ja viisas, seniorikoirissa on vaan sitä jotain.




lauantai 3. helmikuuta 2018

Synttärijuhlat kennelporukalla

Perjantaina vietettiin Empathica's-kennelporukalla juhlia: Vilpun ja kumppaneiden eli FF-pentueen yksivuotissynttäreitä, edellisen N-pentueen tulevia kolmevuotisjuhlia ja Vilpun melkein-sedän Messin rally-tokovalioitumiskekkereitä. Oli ihana ja touhukas päivä, ihan parasta että meillä on näin aktiivinen porukka, joista suurin osa asuu tässä lähialueilla! 

Aloitettiin porukkauinnilla, jossa Vilppukin pääsi toisen kerran elämässään käymään altaassa. Se oli aivan järkyttynyt koko tilanteesta ja uittaja joutuikin vähän auttamaan sitä etenemään rampilla varpaidenkastelusyvyyteen, mutta kyllä se sitten tsemppasi ja lähti itse uimaan. Ekalla kierroksella penturukan silmät olivat pullahtaa päästä ja sen ilme oli niin kertakaikkisen kauhistunut että sääliksi kävi pientä raasua! Rohkeasti Vilppu kuitenkin ui vielä useamman kierroksen ja rentoutui joka lenkki lisää. Kyllä se uida osaa, kun vaan pääsee yli siitä järkytyksestä että pitäisi kastua ja polskia. Henkisesti ja vähän myös fyysisesti aikamoisen väsyttävä kokemus kakaralle. Jatketaan uintiharjoituksia, jospa Vilpun ensi kesänä saisi uimaan luonnonvesissäkin.

Aija T. otti kaikki kuvat!




Uimasta jatkettiin Keski-Suomen Kennelkerhon hallille, jossa puuhailtiin vapaamuotoisesti tokoa/rallya ja syötiin herkkuja. Ei oltu käyty tuolla koskaan aiemmin ja koska ahdas häkkitila oli heti halliin sisälle tullessa ja häkeissä myös Vilpulle vieraita koiria, epäilin että sisääntulotilanne voi olla sille vähän vaikea. Otin pupsin halliin vähän rauhallisemmassa välissä ja vaikka sitä hitusen jännitti ja kiihdytti tilanne, ei se tainnut edes haukahtaa kertaakaan vaan päästiin mukavasti yhdessä tekemään hommia. Nyt Vilpusta huomasi, että se haastavassa tilanteessa skarppasi kontaktia ja oli tosi aktiivinen mulle, mihin ollaan koko ajan pyritty - halliin-/kentällemenotreenistä on siis selvästi ollut hyötyä!

Tehtiin seuraamista, jäävien asentoerotteluja, paikallaoloa ja rauhoittumista käy siihen -pyynnöllä. Kaikki toimi oikein mukavasti. Seuraaminen oli alkuun ihan supertiivistä, terhakkaa ja innokasta ja käännökset skarppeja, mutta tuli (taas) tehtyä vähän liikaa, jolloin loppua kohden ote vähän löystyi. Jäävät (seiso ja maahan) oikein hyviä, paikalla pysyi vaikka asennon kriteeristä käytiin pientä keskustelua, ja rauhoittuminen onnistui hienosti. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä treeni vieraassa, pienehkössä hallissa tuttujen ja vieraiden ihmisten ja koirien kanssa, just tällaista me ollaankin kaivattu.

Parin tunnin halliajan kuluttua umpeen käytiin viemässä koirat lepäämään ja lähdettiin vielä porukalla syömään. Hyvää oli ja juttuahan riitti koirista ja vähän muustakin. On niin suuri ilo olla osa tällaista taitavaa ja mukavaa porukkaa, seuraavia treffejä odotellessa!

Näin hienosti osaan ottaa rennosti pyllykarvat pystyssä t. Vilppu



tiistai 23. tammikuuta 2018

Kohti tokon alokasluokkaa


Viime maanantaina olin jo yrittänyt myydä mun treenivuoroa eteenpäin, kun olin aika varma etten ehtisi agilityhommista hallille ajoissa. Stiinan kyydin ansiosta ehdin kuitenkin, ja olipas se oli onni, sillä treeneistä jäi ihan älyttömän hyvä mieli! En muista että toko olisi pitkään aikaan tuntunut näin palkitsevalta, vaikka toki treeneissä on aina kiva käydä ja pääsääntöisesti saa olla ihan tyytyväinen päivän suoritukseen. 

Treenin teemana oli tokon alokasluokan liikkeiden tekniikkakatsaus. Tehtiin liikkuroituna kaikki liikeet läpi yksi liike per koira kerrallaan, eli joka liikkeen väliin tuli palkkaus-/virittely-/lepotauko. Vilppu oli niin siisti poika! En ollut tajunnutkaan miten paljon se oikeasti jo osaa, ja että sen kanssa voi tehdä ihan aikuisten koirien tokojuttuja. Sen myös huomasin, että kyllä vaan kannattaa käydä valvovan silmän alla treenaamassa vaikka budjetti sen ansiosta vähän joutuisikin venymään... Voi vaikka tajuta, että epämukavuusalueella onkin ihan mukavaa, kun vaan uskaltautuu haastamaan itseään ja koiraa.

Tietysti koevalmiiksi asti on vielä piiiiitkälti matkaa. Palkattomuus, häiriöt, liikkeiden välit, vireenhallinta ja -kesto ovat kaikki sellaisia asioita joiden kanssa on paljon tekemistä. Teknisesti meillä on kuitenkin aika hyvä pohja jonka päälle lähteä rakentamaan, ja nyt pystytään yhdistämään em. asioita liikesuorituksiin itsessään. Uskon että palkattomuus ei tule olemaan Vilpulle älytön ongelma ja häiriöt nyt ovat työstettävissä. Mielentila-asioihin saa taas paneutua paljon, oikea vire tuntuu olevan ihan veteen piirretty viiva ja sen hallinta on sekä mulla että koiralla vielä opettelun alla. Maanantaina Vilppu oli kuitenkin todella kivalla ilmeellä liikenteessä, tuntui rennolta ja teki mun kanssa hommia yhtä hetkellistä, siirtymätilanteessa tapahtunutta treenikaverin koiralle kuumumista lukuun ottamatta. Tiettyihin liikkeisiin kaipaisin sille pikkusen lisää potkua, mutta nostetaan pikkuhiljaa.



Muistiinpanot joka liikkeestä myöhempää tarkastelua varten:

Paikkamakuu liikkeistä eniten kesken. Etäisyys, häiriöt, asennon kriteeri kaikki vaiheessa. Vilppu laski pään alas noin puolessa välin ja käänsi lonkalle ihan lopussa. Tarvitsee opettaa erillinen jättökäsky leuka maahan -makuulle ja korjata lonkottamiset aina.

Seuraaminen hyvällä mallilla. Tehtiin lyhyt kaavio jossa kuitenkin molemmat käännökset, täyskäännöksiä, juoksupätkä ja pari pysähdystä. Teknisesti tarkkaa ja yhdenmukaista, mutta käännökset saisivat olla vieläkin napakammat. Vähän lisää energiaa kaipaisin ja itsenäisissä treeneissä ollaankin tehty lähinnä patukka kainalossa -metodilla.

Liikkeestä maahanmeno oikein korrekti, menee heti käskystä. Itse maahanmenon tekniikka voisi olla räväkämpi. Koiran luo palatessa täytyy olla tarkkana ettei käännä vasemmalle lonkalle, nyt pysyi kuitenkin hyvin suorassa.

Luoksetulo vaatii vielä treeniä, tulee laukalla mutta voisi tulla kovempaakin ja eteenistuminen on ollut jo jonkin aikaa jotenkin rikki. Tehtiin parit vauhtiluoksarit myös. Parempaa palkkaamista, lelupalkkaa paljon luoksareihin, ja samalla eteenistumisen vahvistamista myös kovemmasta vauhdista ja pidemmältä matkalta. Edestä sivulle siirtymä hyvä.

Kaukot vaativat todella paljon häiriötreeniä, Vilppu-raasu tuijotti liikkuria ihan hämmentyneenä. Tekee kuitenkin parista metristä hyvät vaihdot kun keskittyy, etenkin m-i oli tosi hyvä ja napakka.

Hyppy hieno! Nyt onnistui eteenistuminenkin vauhdista ilman mitään ongelmia. Tehtiin umpihypyllä, avohyppyä pitänee vahvistella vielä.

Kapulan pito hyvä sekin, tämä on meistä molemmista kiva liike. Pito on vielä herkkää häiriöille, mutta kestoa ollaan saatu hyvin ja irrotukset onnistuu.

Henkilön Lenni & Vilppu (@lenniandvilppu) jakama julkaisu

maanantai 22. tammikuuta 2018

Ihana talvi



Viime viikon loppupuolella päätiin viimein nauttimaan talven parhaasta asiasta: jäällä lenkkeilystä. Meiltä on Jyväsjärvelle muutama sata metriä matkaa ja nyt kun jäälle viimein pääsee, ei missään muualla tekisi mieli ollakaan. Jäätynyt järvimaisema on niin kaunis ja koirilla tilaa juosta. Harmi, ettei tätä hauskuutta kestä kovin kauaa - viimeistään torstaina ollaan kuulemma taas plussan puolella. Toivottavasti vielä helmi- ja maaliskuussa on luvassa kylmiä jaksoja!

Pitkän joululoman jälkeen arki on pyörinyt nyt pari viikkoa normaalisti. Vaikka opiskelukiireitä onkin jo nyt hurjasti, töiden puuttumisen takia aikaa tuntuu syksyyn verrattuna riittävän vaikka sun mihin. Parasta, kun voi käydä heti aamusta valoisalla pitkän lenkin ja harrastaa illat. Hallilla ollaan käyty kolmisen kertaa viikossa, yhdet ohjatut treenit agia ja tokoa ja yksi itsenäinen jompaa kumpaa. Koirat ovat tuntuneet rennoilta ja tyytyväisiltä tekemisen määrään, etenkin Vilpusta huomaa hyvin missä menee se piste kun se on mielestään liikkunut tarpeeksi. 

Kaiken kaikkiaan koiravuosi on alkanut oikein kivasti niin treenin kuin arjenkin saralla. Tänään ollaan otettu ilo irti huippuihanasta säästä (tuuleton -18 astetta ja aurinkoa!!) ja käyty jo neljään mennessä kahdesti jäällä käpsyttelemässä, nämä kuvat jälkimmäiseltä reissulta. Mun kuvaustaidot ja -kalusto ei ihan riittänyt tallentamaan upeita värejä ja maisemia. Koirilla oli kuitenkin hauskaa, vaikka Lenniä pistikin poseeraaminen paleltamaan.










lauantai 13. tammikuuta 2018

Puolivuotiaasta vuotiaaksi

Vilpun ollessa kuusi kuukautta kasasin siihenastiset kasvukuvat omaan postaukseensa, ja nyt olisi sama vuorossa kuville, joissa Vimsu on 6-12 kuukautta. Edelleenkin olen ollut laiska sitä mittaamaan ja punnitsemaan, mutta näissäkin näkyy kasvu ihan silmissä. Erityisesti tuossa 9 ja 10 kuukauden välissä tapahtui selvä miehistyminen pennusta oikeaksi koiraksi.

Kun Vilppu oli puolivuotias, veikkailin siitä tulevan aika iso, mutta ei se nyt erityisen isoksi kasvanut vaan on luullakseni aika keskivertoaussie. Jonkin verran se kerää toki vielä massaa ja ehkä sitä myöten sentin tai kaksi, mutta joka tapauksessa Vilppu on kainaloon hyvin mahtuva pitkäsääri, sievä tyyppi.

6.5 kk - 14 kg, 50 cm

7 kk

7.5 kk

9 kk - 16 kg, 52 cm

10 kk

11.5 kk - 18 kg, 55 cm
12 kk

perjantai 12. tammikuuta 2018

Vilppu 1 vuotta




Niin se vuosi meni - järkyttävän nopeasti - ja Viipu Viipulainen on nyt virallisesti tasan yhden vuoden hienossa iässä. Se, kun keskiviikon myöhäisillan agilitytreeneissä jännättiin Lyylin pian alkavaa synnytystä, on vielä täysin tuoreessa muistissa. Välillä tuntuu että Vilppu on ollut meillä aina, välillä mä vieläkin ihmettelen sitä että se on oikeasti mun ja meidän yhteinen matka on (toivottavasti) vielä aivan alussa.

Vuosi on ollut opettavainen ja antoisa, joskaan ei ihan helppo. Läheskään kaikki ei ole mennyt läheskään niin kuin etukäteen suunnittelin, mutta toisaalta Vilppu on monin tavoin juuri sellainen koiraystävä kun odotin ja toivoin. Se on aktiivinen, iloinen, läheisyydenkaipuinen, nokkela, vauhdikas, oppivainen ja kiltti sydänkäpynen. Lisäksi se on kiihkeä, äänekäs ja melko reaktiivinen nollasta sataan -tyyppi, joka on monin tavoin vielä kovin pentumainen. Paljon on Vilpun kanssa tekemistä ja meidän välisessä vielä yhteistyössä parantamista, mutta uskon että ollaan sen kanssa oikein hyvällä polulla.

On ihan mahtavaa, että ollaan päästy Vilpun kanssa aloittelemaan kaikkia niitä harrastuksia joita etukäteen olin meille kaavaillutkin ja saatu iso liuta uusia ihmis- ja koirakavereita. Erityisen ihanaa on, että Vilppu on ollut koko ensimmäisen elinvuotensa täysin terve eikä olla käyty eläinlääkärissä kuin rokotuksilla.

Synttärilahjoja Vilppu ei nyt saanut, sillä se pisti eilen palasiksi mun läppärin virtajohdon ja uuden ostaminen ei ollut ihan halpaa lystiä, mutta käytiin Freya-siskon kanssa lenkillä ja se taisikin olla Vilpusta hauskempaa kuin mitkään maailman lahjat.

Innolla odotan, mitä Vilpun 1-vuotiskaudesta tulee. Toivottavasti päästään jatkamaan suunnilleen samaan malliin kuin tähänkin asti aktiivista harrastuskoirakon elämää. Paljon onnea Vilppu! ♥ En vaihtaisi tätä hupsua pikku vauhtiaussieta mihinkään.



tiistai 9. tammikuuta 2018

Mitä kuuluu agilityrintamalle?

Pitkään aikaan ei ole tullut kirjoitettua mitään aksatreeneistä, mutta ollaan kuitenkin päästy Vilpun kanssa käymään viime aikoina lähes joka tiistai meidän penturyhmässä. Vilpusta on kasvanut innokas, vauhdikas ja topakka agikoiran alku, jolla on mun mielestä pohjataidot hyvällä mallilla. En ole osannut/jaksanut lähteä hifistelemään erityisesti missään, vaan ollaan keskitytty pääasiassa suuriin linjoihin.

Ryhmässä ollaan tehty paljon kaikenlaista tekniikkatreeniä, joiden avulla on opetettu pentuja tulemaan ohjauksiin ja lukemaan niitä, ja vastapainoksi tehty paljon irtoamista ja vahvistettu koirien estehakuisuutta. Allaolevan videon lopussa näkyy varmaan ainoa paria estettä pidempi rata, jonka Vilppu on tähän vuoden ikään mennessä tehnyt. Välillä mä olen ollut kovasti epämukavuusalueella kahden-kolmen esteen tekniikkatreeneissä, kun mieli tekisi jo juoksemaan, mutta on joka treenistä ollut selvästi hyötyä. Vilppu osaa luultavasti jo nyt lukea useampia ohjauksia kuin Lennin kanssa käytin ikinä.

© Aija Tanskanen

Vilppu on siitä ihana, että se vastaa rytmittämiseen todella hyvin ja kääntyy kivasti, kun mä ohjaan oikein. Toisaalta se lähtee myös hyvin äkkiä maata kiertävälle radalle eikä aina ihan pysy hyppysissä. Se on pitkälaukkainen ja vahva liikkuja, jolla on vauhtia vähän enemmän kuin järkeä. Vilpun kanssa olonsa tuntee harva se treeni liian hitaaksi, mutta sitä pitäisin varsin positiivisena ongelmana tässä vaiheessa. Viime aikoina ollaan kuitenkin itsenäisissä treeneissä keskitytty erityisesti mielentilaan ja tehty paljon off-switch -harkkaa, etteivät kierrokset nousisi liikaa tai jäisi päälle, kyseessä on kuitenkin kiihdyttävä laji ja kiihkeä nuori koira.

Tänä vuonna meillä on isona projektina tulossa kepit ja kontaktit. Vilppu tekee pysäytyskontaktit ja osaa hyvin hakea 2on2offia alastulolla, mutta kokonaisia kontaktiesteitä ei vielä tehdä. Neljä keppiä olen esitellyt Vilpulle, mutta ei sillä vielä kovin vahvaa näkemystä pujottelusta ole. Lähdetään tekemään niitä tosissaan vasta luustokuvien jälkeen.

Videolla kootusti treenejä nyt syksyltä, suunnilleen aikajärjestyksessä.


lauantai 30. joulukuuta 2017

Välipäivien kuvakuulumiset

Vilppu liki 11.5 kk

Lomalla ei olla tehty kerta kaikkiaan mitään. Ruokakupilla tehtyjä kaukojumppia lukuun ottamatta kumpikaan koirista ei ole treenannut ollenkaan. Lenkkeilty ollaan, ihanaa kun täällä pääsee niin nopeasti metsään ja siellä tulee harvemmin ketään vastaan. Kelpaisi kotonakin! Koirilla on ollut aika paljon energiaa, ne ovat halunneet leikkiä ja riehua ja spurttailla paljon. Kaiken kaikkiaan on ollut oikein rentouttava loma. Huomenna palataan takaisin Jyväskylään ja harrastusten pariin, mutta opiskeluista on mulla taukoa vielä ensi viikkokin.

Torstaina käytiin Vilpun kasvattaja-Aijan kanssa lenkillä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi! Nuorisolla oli erinomaisen hauskaa, Lenni taas kävi omalla pikku retkellä kesken lenkin mutta tuli onneksi hetken huudeltuamme pois. Se on ollut vähän hassu, todella kiinnostunut hajuista ja yrittänyt hyppiä jopa Vilpun selkään. Hormonit hyrrää vielä vanhallakin...

Kaikki allaolevat kuvat ovat Aijan ottamia! Teinikoirat ne ovat niin filmaattisia ja fiksuja.






Vilppu 11 kk ja Lempi-saksantuonti 10 kk

Koko lenkkiporukka. Keskellä Vilpun Neve-mummo eli emänemä.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Hyvää joulua

Rauhallista & lumista joulua Lenniltä, Vilpulta ja allekirjoittaneelta kaikille lukijoille! Ihana kun on lunta ja sain otettua valoisalla joulukuvia koirista. Osa on otettu viikko sitten Jyväskylässä, osa täällä vanhemillani aiemmin tällä viikolla. En kestä itsekään miten söpö Lenni on tuo pieni tonttulakki päässä (Vilpun päähän sitä oli turha yrittää laittaa). Rakkaat koirat!

Joululahjaksi Lenni sai jo joulukuun alussa pedin, jota se on välillä auliisti lainannut Vilpullekin, ja molemmille koirille on aattona luvassa myös herkku- ja lelupaketit. Lisäksi etukäteisjoululahjana koirat saivat hieronnat, jotka Vilpun kasvattaja kävi viikko ennen joulua hoitamassa. Vilpulla oli vähän hoidettavaa etujaloissa, Lennillä taas takaosassa ja selässä. Hyvä että tuli hierottua, täytyy Lennikin hoidattaa nyt säännöllisesti kun se selvästi tekee jumia harrastuksista tai niiden puutteesta huolimatta. Pikkuaussien törmäyksillä saattaa olla (lue: on taatusti) osuutta asiaan.