tiistai 25. huhtikuuta 2017

Pentukurssi 2/8

Maanantai-aamuna käytiin Stiinan ja Freyan kanssa uittamassa pentuja Aquabarksilla! Olipas se jännittävää, sekä koiran että omistajan mielestä. Uittaja oli kyllä tosi mukava ja pennut saivat rauhassa itse päättää, milloin olivat valmiita uimaan. Kauaa ihmettelyssä ei kyllä kestänyt - niin reippaita pieniä! Vähän rampilta matkaan lähtö epäilytti Vilppua, mutta kun vauhtiin päästiin, ui vauvakoira hyvin ja innokkaasti. Pennut saivat kovasti kehuja rohkeasta käytöksestä. Paikka oli äänineen ja ramppeineen niin jänskä, että Lennikään ei välttämättä olisi siellä suostunut uimaan, joten hieno suoritus 14-viikkoisilta! Varmasti teki Vilpulle hyvää tällainenkin uusi kokemus. Saa nähdä kokeillaanko toistekin vai odotetaanko luonnonvesien lämpenemistä ennen seuraavaa polskimiskertaa.


Vilppu-raukka oli uimisen jälkeen ihan poikki ja tuntui väsyneeltä vielä illallakin, kun lähdettiin pentukurssin toiselle käytännön kerralle. Jatkettiin siitä mihin jäätiin ja kertailtiin vanhaa. Tehtiin kontaktiharjoituksia, kontaktin tarjoamista paikallaan ja liikkeessä, mahaanmenoa ja istumista sekä pientä paikallaoloa.

Maahanmeno Vilpulla on hyvällä mallilla ja siihen voi alkaa ottaa liikettä mukaan, eli hitaasti peruutetaan pennun edellä, pentu maahan ja vielä askel tai pari taaksepäin ennen palkkaamista. Paikallaoloon taas tulee alusta saakka ottaa mukaan ohjaajan erilaiset liikkeet ja suunnat. Tätä voi varmasti alkaa jo Vilpun kanssa vaikeuttaa ja pikkuhiljaa siirtää muihinkin ympäristöihin: eilen ei tullut yhtään varsinaista virhettä, vaikka toistoja ehdin tekemään paljon. Koirasta katsottuna sivulle lähtiessäni etutassut saattoi vähän liikahtaa, mutta kertaakaan Vilppu ei noussut. Hieno tyyppi!

Ihan loppuun otettiin rauhoittumisharjoitus pentu kyljellään, istuvan ohjaajan jalkojen välissä. Vilpun kanssa ollaan tehty syliin rauhoittumista paljonkin, mutta ei hirveästi vielä maassa oloa, ja se oli pennun mielestä Tyhmää. Täytyy ottaa tämä kotiläksyksi, Vilppu ei varmaan enää kovin kauaa ole niin pieni että sitä olisi kiva ottaa syliin rauhoittumaan.



Hyvin siis sujui tänäänkin, pentu oli reipas ja jaksoi hyvin koko tunnin. Se tekee tosi rauhallisesti ja keskittyneesti töitä ja jaksaa paljon toistoja. Mun pitäisi vain hillitä itseäni, etten jankuttaisi helppoja asioita liian montaa kertaa putkeen. Taukoja ja leikkiä väliin!

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Vilppu 14 viikkoa


Vilppu on nyt jo 14 viikkoa, niin se vaan aika kulkee! Se on edelleen minusta hyvin helppo pentu; ihan hirveästi ei tarvitse vääntää mistään ja tuhot ovat toistaiseksi rajoittuneet laturin piuhaan. Vipe on myös ollut lähemmäs kaksi viikkoa sisäsiisti yhtä pissaa lukuun ottamatta ja yöt alkavat olla yhä pidempiä. Sisällä se on ihanan rento tyyppi ja lähinnä lepää tai puuhailee vähän omiaan, rauhoittuminen on pienelle helppo homma. Puuhatessa puhtia kuitenkin riittää ja Vilppu onkin aina valmis opettelemaan uutta. Se tarjoaa mielellään kaikenlaisia toimintoja ja hoksaa nopeasti, mistä palkkaa saa. Pentu on superahne ja ihan omat ruokanappulat kelpaavat sille herkuksi jännittävässäkin tilanteessa. Leikki on toisarvoinen palkka, mutta kelpaa kuitenkin niin sisällä, ulkona kuin hallissakin suhteellisen hyvin.

Lenni ja Vilppu ovat myös alkaneet leikkiä keskenään! Yleensä Lenni makaa maassa, Vilppu Lennin päällä ja sitten uristaan ja hammastellaan. Ulkopuolisen silmään meno saattaa näyttää ja kuulostaa aika ikävältä, mutta ihan selvää leikkiä se on ja tapahtuu vain silloin kun Lennille sopii. Tällä viikolla koirat leikkivät kertaalleen myös ulkona!

Ensi kerralla otetaan kasvukuvat suosiolla ulkona, mutta ainakin tästä näkee miten pitkäkoipinen se nykyään on!

Maanantaina käytiin Kodin Terrassa hakemassa koirille leluja ja punnitsin Vilpun samalla; se painoi 8.5 kg eli oli vaa'an mukaan jopa kevyempi kuin edellisellä punnituksella eläinlääkärissä, 7. päivä. En tiedä onko Vilppu oikeasti laihtunut vai oliko jompi kumpi vaaka väärässä, mutta hoikka pentuhan se on, ei omaan käteen liian laiha kuitenkaan. Vipunen on nyt alkanut kasvattaa jalkaa ihan älyttömästi ja on pelkkää säärtä, vähän hassussa kasvuvaiheessa kaiken kaikkiaan. Mutta niin söötti silti! Jalkojen myötä siitä on myös tullut huomattavasti ketterämpi; se hyppii vähän väliä sohvalle, sängylle ja yöpöydälle, vaikka hurjimpia loikkia olenkin yrittänyt hillitä. Hyvä agilitykoira Vilpusta vielä tulee!


Torstaina oltiin hakutreeneissä uudella alueella, jossa maasto oli vähän haastavampaa kuin aiemmassa treenipaikassa. Se ei Vilppua hätkähdyttänyt, vaan pentu teki ihan superhienosti töitä! Tutustuttiin ensin maastokuvioiseen peitteeseen, jonka alta löytyi maalimies, eikä se ollut juttu eikä mikään. Alueella otettiin kahdella kierroksella kaksi maalimiestä, ensimmäinen kierros niin että Vilppu sai nähdä keskilinjalta karkaamisen ja sitten vielä avut piilon luota. Toisella kierroksella maalimiehit olivat valmiina metsässä ja pentu sai nähdä melko hiljaiset haamut. Vilppuinen juoksi joka pistolla täyttä vauhtia suoraan maalimiehelle, on se niin reipas! Yhtään ei haitannut, vaikka avut vähenivät ja maasto ei ollut aivan niin avoin kuin ensimmäisillä treenikerroilla. Ohjaajassakin alkaa tapahtua kunnollista syttymistä lajiin, tulossa varmasti hieno maastokausi! Joka koira ryhmässä etenee niin vauhdilla, että vaikea edes kuvitella, mihin ollaan päästy syksyyn mennessä.


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pentukurssin luento ja pentukurssi 1/8



Vilpun pentukurssi alkoi luennolla viikko sitten, itse treenit on maanantaisin ja alkoivat tällä viikolla. Treenataan tosiaan Haukkuvaarassa ja kurssin kouluttajana toimii Elli Kinnunen. Luennolla ei vielä kovin syvälle luonnollisestikaan menty, mutta silti sain jälleen uusia ajatuksia pennun kanssa tekemiseen; tässä pikaiset muistiinpanot.

  • Katso käytöstä, ylimääräinen tunnelataus pois treenistä
  • Käytöstä määrittää vahvisteet; ihmiseltä tulevat ja ulkopuoliset
  • Sitä saat mitä vahvistat

  • Mieti mitä haluat ja pidä siitä kiinni
  • Suunnitelma - ennakointi - pelasta mitä voit
  • Työkalut eri tilanteissa toimimiseen ja koiran auttamiseen oikeaan toimintaan voi opetella kentällä
  • Ongelmatilanne -> kouluta enemmän tai paremmin
  • Älä jää ihmettelemään haasteiden edessä, toimi heti

  • Vahvistetiheys
  • Päätä kriteeri
  • Harjoituksen vaikeuttaminen riittävän usein, pentu ei jää "jumiin" keskeneräiseen vaiheeseen
  • Onnistusmisprosentti 80, parin toiston jälkeen jo eteenpäin

  • Palkkavihje
  • Tehtävän raamit; miten tehtävä alkaa ja loppuu 
  • Käskysanan yhdistäminen aikeeseen, ei toimintaan

Lopuksi kysäisin houkuttelun ja luopumisen suhteesta. Mä olen ajatellut opettaa seuraamisen Vipelle imuttamalla, mutta on jotenkin tuntunut vaikealta opettaa namin seuraamista ja luopumista, toisiaan kumoavia käytöksiä, yhtä aikaa. Elli antoi tähän sellaisen neuvon, että mun tulee määritellä vakiokäytös, eli herkkua tarjottaessa koira joko aina luopuu namista tai ns. tulee imutukseen. Vastakkaiselle käytökselle sitten määritellään käskysana. Yksinkertaista toki näin kirjoitettuna, mutta kyllä tätä tuli yksin pohdittua!


Eilen sitten päästiin tositoimiin koirien kanssa. Kurssilla on seitsemän pentua, joiden iät vaihtelevat kolmestatoista viikosta vuoteen, eli Vilppu on yksi nuorimmista. Tällä kerralla ei tehty vielä mitään ihmeellistä: koiralta pyydettiin kontaktia ja sitten annettiin sen itse tarjota sitä, tehtiin kahden käden kontakti-/luopumisharjoitusta, istumista, siihen kestoa ja vapautusta sekä lopuksi luoksetulot.

Vilppu ei ollut (paikoiteillen kovaäänisistäkin) muista koirista moksiskaan vaan teki älyttömän hienosti hommia mun kanssa, tarjosi jatkuvasti kontaktia ja piti sitä yllä jo pitkiäkin aikoja. Istua se osaa ja siihen on pystytty yhdistämään jo kestoa, samoin vapautussanasta pennulla on nähdäkseni jonkinasteinen käsitys. Luoksetulon Vilppu teki iloisesti ja vauhdikkaasti suoraan mun luo, vaikka muut olivat häiriönä kentän laidalla. Treenattavat asiat olivat siis sille hyvinkin helppoja eikä mitään varsinaista kotiläksyä jäänyt. Eiköhän jatkossa päästä oppimaan uuttakin, vaikka ikinähän ei häiriössä treenaaminen hukkaan mene. Tosi tyytyväinen sai reippaaseen ja kilttiin pentuun olla!

Tikkakosken luontopolku


Olipas mukava pääsiäinen! Lauantaina käytiin turisteina agilitykisoissa, Vilppu oli ehkä edellispäivästä vielä väsynyt ja tosi rauhallinen - ei yhtään sinkoillut ympäriinsä vaan napotti mua ja söi nameja. Paljon se sai rapsutuksia ja kehuja vierailta ja suhtautui niin lapsiin kuin aikuisiin rauhallisen ystävällisesti. Käytiin myös lenkillä Vilpun emän siskon Ruutin kanssa, täti piti pienelle jöötä mutta vähän ne virittelivät leikkiäkin. Spurteissa Vipe ei vielä pysynyt isomman aussien matkassa lyhyillä jaloillaan, mutta äkkiä ne siitä onneksi kasvaa.

Ilalla käytiin vielä hallilla, Vilpun kanssa otettiin ihan lyhyt setti namikipolle juoksua, merkin kiertoa ja perusasentoa ja Lenni sai toimia seuraneitinä vain. Häkissä odottaminen sujui hyvinkin mallikkaasti tällä kertaa, hienoa!
 


Sunnuntaina ei tehty yhtikäs mitään, vaan molemmat koirat saivat ottaa levon kannalta, mikä teki selvästi hyvää molemmille. Maanantaina Vilpulla oli pentukurssi, kirjoitan siitä vielä erikseen, ja illalla käytiin molempien koirien kanssa katsastamassa taas yksi luontopolku Tikkakoskella. Vähän reilun kahden kilometrin mittainen polku on uusittu ja kunnostettu vuonna 2015 ja se olikin hyvässä kunnossa, erittäin selkeästi merkitty ja kaikin puolin mukava pikku retkikohde. Polku risteili jonkin matkaa valaistujen latujen keskellä avoimessa kangasmetsässä, mutta sukelsi onneksi välillä myös syvemmälle metsään. Paikoitellen metsää oli myllätty, sillä reittiä oltiin siirretty vähän sivumpaan latupohjalta. Polun varrelle kuitenkin osui niin suota kuin sievä pieni lampikin, ja osa matkasta taitettiin pitkospuilla eli vaihtelua oli näin lyhyelle polulle ihan riittävästi. 

Reitti oli helppokulkuinen ja sopi hyvin pennunkin juostavaksi, eikä korkeuseroja ollut juurikaan. Erityismaininta uusituista opastetauluista, joissa oli infoa ja huumoria sopivassa suhteessa. Vielä kun sattui ihana auringonlasku ja muutenkin mukava sää, niin mikäs siinä oli kävellessä. Tätä voi suositella muillekin!



perjantai 14. huhtikuuta 2017

Viikon harrastuskimara

Viime viikon agilitytreenit jäi raportoimatta, mutta täytyy palata niihin vielä sen verran että kepit olivat ihan älyttömän hienot! Lenni pujotteli kovaa ja itsevarmasti, pakkovalssit ja niistot kepeille toimivat kuin vettä vain. En kyllä enää suostu uskomaan, että meillä on keppien teknisessä osaamisessa mitään varsinaista ongelmaa, vaikka ne eivät kisoissa onnistukaan. Todennäköisesti koira kisatilanteessa heijastaa omaa jännitystäni epäröimällä, sillä treeneissä se viikko toisensa jälkeen tekee supervaikeita avokulmia, suljettuja kulmia ja mitä ikinä tahansa todella hyvällä onnistumisprosentilla. 


Ennen seuraavia kisoja otetaan superpalkalla kuuri itsenäisiä keppejä helpoilla sisääntuloilla ja unohdetaan  kaikki hifistely hetkeksi. Kisaradalla otan sen asenteen, että Lenni osaa ne kepit satavarmasti ja suorittaa ne kyllä, kunhan annan sille mahdollisuuden onnistua. Jos se ei toimi, yritetään seuraavissa kisoissa sinnikkäästi uudelleen. Paine onnistua on tositilanteessa ihan myrkkyä Lennille, joten nyt aion väkisin unohtaa sen, että niitä nollia olisi jotenkin pakko alkaa sadella. 

Eilen palattiin Vilpun 13-viikkoissynttäreille Jyväskylään ja lähdettiin saman tien Haukkuvaaraan, jossa treenattiin Lennin kanssa rally-tokoa Oona Tuormaa-Soikkelin ohjauksessa. Teemana oli ärsykekontrolli ja sitä otettiinkin tekemällä istu-maahan -erotteluja, luoksetulon ja paikallaolon erotteluja sekä kontrollia putkella ja hypyllä. Tätä ei ole selvästikään tehty Lennin kanssa tarpeeksi ja esimerkiksi hypylle se lähti mistä tahansa käsimerkistä ilman sanallista vihjettä, ei kuitenkaan hypännyt jos seuruutin ohi sanomatta mitään tai sanoin sille jotain merkityksetöntä hyppykäskyn sijaan. Mielenkiintoinen ja hyvä treeni, nämä asiat pitää ottaa lähempään tarkasteluun jos vielä (rally-)tokon parissa jatketaan enemmänkin.

Lisäksi tehtiin houkutusta, jolla Oona painotti aktiivisen luopumisen tärkeyttä; koiran pitää pystyä tekemään muutakin kuin passiivisesti luopumaan houkutuksesta ja seuraamaan sen ohi. Tehtiin temppuja houkutuksen lähellä ja se lähtikin toimimaan kivasti. Lennillä on ollut taipumusta kiinnostua houkutuksesta sillä sekunnilla kun palkkaan sen, tähän saatiin vinkiksi seuraavaa: koiran kanssa leikitään, pudotetaan lelu maahan, pyydetään koiran huomio ohjaajaan ja kun koira ottaa kontaktia, leikki jatkuu uudella lelulla, joka taas putoaa maahan jne. Täytyy testata tätä Lennin kanssa.

Vilppu oli treeneissä mukana ja huusihan se edelleen aika paljon, mutta ehkä jo vähemmän kuin viimeksi. Eiköhän se siitä opi, jatketaan harjoituksia kotona ja eri halleissa. Pienihän se on vielä.

Vilppu 13 viikkoa

Tänä aamuna lähdettiin Vilpun kanssa hakumetsään. Otettiin kahdella kierroksella kummallakin kaksi pakenevaa maalimiestä niin, että Vilppu näki sitä kutsuvan ukon lähtevän metsään ja sai vielä näkö- ja ääniavun piilon luota. Kun pentu oli lähtenyt keskilinjalta etenemään, nousi maalimies piilosta ja juoksi hetken aikaa karkuun, kunnes pentu sai sen kiinni. Viimeiselle maalimiehelle annettiin pelkät avut piilon luota, pentu ei enää nähnyt lähtöä keskilinjalta. Tosi innoissaan ja hyvin Vilppu teki hommia, poistui reippaasti mun luota metsään ja painui suhteellisen suoraviivaisesti kohti piiloja. Mun mielestä oikein hyvä alku!

Ollaan otettu kämppikseni Iinan kanssa tavoitteeksi käydä tänä kesänä testaamassa mahdollisimman monta Jyväskylän luontopolkua, ja iltapäivällä otettiinkin suunnaksi ensimmäinen eli Paljaspään luontopolku Muuratsalossa. Se ei ole kaupungin ylläpitämä eikä ihan hetkeen kunnostettu, ja mehän eksyimme aika lailla saman tien oikealta polulta. Saatiin kuitenkin tarvottua ihan kiva lenkki kauniissa kallioisissa maisemissa, mutta oltiin kyllä pitkälti offroadilla. Vilpulle (ja ihmisille) paikka oli välillä hieman vaikeakulkuinen, kun taas Lenni hyppi iloisena kiveltä toiselle. En ihan tällä kokemuksella lähtisi polkua suosittelemaan retkikohteeksi, mutta jos oikean reitin löytää, voihan se olla kivakin lenkki. 



Lenkin jälkeen käytiin vielä sukuloimassa ja sen jälkeen etenkin Vilppu oli luonnollisesti aika poikki, joten jätin sen kotiin, kun lähdettiin Lennin kanssa vielä Haukkuvaaraan tokoilemaan Ellin ohjauksessa. Meitä oli tunnilla vain kaksi ja ehdittiin tehdä hyvin kaikenlaista; ärsykekontrollia edellispäivän tapaan istu-maahan -erotteluilla perusasennossa, pientä häiriötreeniä kaukoissa, paikallaolossa ja seuruussa, kisanomainen ja vauhtiluoksetuloja sekä pari settiä toiveliikkeitä, meillä liikkeestä maahanmeno ja seuraaminen. 

Pääpointit treenistä:
  • Jos kontakti katoaa seuraamisessa, koiraa ei houkutella takaisin vaan kerrotaan sille pienellä eleellä, että ei mennyt oikein -> palkan mahdollisuus poistuu -> uusi yritys -> uusi mahdollisuus palkkaan
  • Seuraamisen aloitukset kuntoon palkalla ihan parin askeleen jälkeen
  • Häiriöt mukaan kaikkiin mahdollisiin liikkeisiin 
  • Maahanmenossa en saa jäädä katsomaan koiraa tai kääntymään siihen päin; menee kyllä maahan
  • Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee; Lenni on teknisesti riittävän taitava suorittaja ja esimerkiksi seuraaminen on pieniä kontaktinhajoamishetkiä lukuun ottamatta hyvää. Olen itse jäänyt jumiin siihen ajatukseen, että koira on epävarma tekijä ja herkkä häiriöille, vaikka ulkopuolisen silmään se ei näytä siltä ollenkaan. Luottoa koiraan!
 

Sellaista! Onpas ollut mukava pääsiäisloman alku, huomenna lähdetään turisteilemaan agikisoihin ja maanantaina alkaakin Vilpun pentukurssi. Huippua!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kotimaanmatkailua

Viime perjantaina käytin Vilpun rokotuksilla eläinklinikka Tähdessä, jossa ollaan Lenninkin kanssa asioitu Jyväskylässä ollessa. Pentu oli tosi reipas ja saikin paljon kehuja käytöksestään. Rokotetta se ei edes huomannut, herkut kiinnostivat enemmän. Painoa tyypillä oli 8.7 kg ja minusta se on nyt alkanut kasvattaa erityisesti jalkaa, yleisilme alkaa olemaan jo aika honkkeli karhunpennun sijaan. Täytyy ottaa loppuviikosta 13-viikkoiskuvat, niitä on kiva katsella sitten myöhemmin.

9-viikkoinen marsu. © Anni Karjalainen
Sunnuntaista eteenpäin ollaan vietetty tätä viikkoa mun vanhempien luona Joensuun lähistöllä ja sen vain sanon, että kyllä olisi elämä pennun kanssa helppoa, jos olisi omakotitalo. Ja auto. Koirat matkustivat vajaa neljä tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla tosi nätisti, Vilppu pisti vähän paperia silpuksi mutta nukkui suurimman osan ajasta. Vanhemmillani se oli heti ihan kotonaan, niin reipas pieni! Muistan Lennin jännittäneen meidän avaraa, kirkasta ja liukaslattiaista keittiötä ihan pentuna, mutta Vilpusta siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Niin kuin ei ole missään muussakaan.

Koirien kanssa ollaan ulkoiltu paljon lähimetsissä, ja ne ovat saaneet juosta vähän vapaammin kuin Jyväskylän harjulla. Täällä on vielä hurjat määrät lunta, jossa ollaan tarvottu, ja minä olen nauttinut puhtaista koirista. Harmi etten ottanut kameraa mukaan, olisi ollut mukava ikuistaa tyypit vielä lumisessa maisemassa. Vilppu on muuten ollut koko täälläoloajan eli neljä päivää sisäsiististi! Yöt se on nukkunut hyvin ja myös pienet pätkät yksinoloa ovat sujuneet rauhallisesti vieraassakin paikassa. Autoiltu ollaan pariin otteeseen täälläkin päässä ja huomenna lähdetään takaisin kotimatkalle, uskon ettei siinäkään ole mitään ongelmaa.

Fiksu ja filmaattinen ja Vilppu

Lennillä on taas ollut mahavaivoja. Se on aina ollut herkkävatsainen mutta nykyään tuntuu, että jo väärää ruokaa päin vilkaiseminen aiheuttaa sille oireita. Täytyy seurata ja käyttää se tarvittaessa tutkimuksissa. Tällä hetkellä Lenni on onneksi ihan pirteä ja syö normaalisti, joten toivottavasti kuitenkin ongelmat menevät pois ja pysyvätkin poissa, kun sille ei vain anna mitään vierasta syötävää.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Vilppu 12 viikkoa

Vilppu täytti tänään 12 viikkoa! En voi uskoa, miten nopeasti aika menee - sunnuntaina se on ollut meillä tasan kuukauden.


Vilppu, 12 viikkoa, on älyttömän viisas ja hauska pieni koiralapsi. Se on reipas ja kulkee häntä tötteröllä paikasta toiseen. Pentu tykkää opetella uusia juttuja ja oppiikin vielä tuulennopeasti, ja minä nautin älyttömästi sen kanssa puuhailusta. Tällä viikolla se on treenannut ruokahetkien yhteydessä esimerkiksi alustalle rauhoittumista ja pientä paikallaoloa, käsitargetia, perusasentoon tulemista, istu-maahan-seiso -vaihtoja ja vähän kestoa eri asennoille ja namikipolle juoksua. Ulkona harjoitellaan hihnakävelyä, ohittamista, luoksetuloja ja luopumista (kävyistä ja kepeistä) sekä siirretään pikkuhiljaa sisällä opittua erilaiseen ympäristöön. Leikittykin ollaan, ja pyöritelty lelun perässä sylkkäreitä, tosin täytyy sanoa, että enemmän pitäisi leikkiä niin että itsekin panostaisi siihen ja ottaisi sen tärkeänä koulutushetkenä siinä missä muutkin. 

Vilppu on siis huikean pätevä pieni koiralapsi, josta on lyhyessä ajassa tullut mulle kovin rakas. Saan kuitenkin varmaan myös sanoa, että on se tällä viikolla ollut hemmetin ärsyttäväkin. Lennin hihnassa ja mun jaloissa roikkuminen, pureminen ja jatkuva erinäisille tasoille hyppimisen yrittäminen on pennulta ihan ymmärrettävää, mutta silti tuskastuttavaa. Jos mä en tietäisi että se kasvaa tuosta ihan takuulla ohi, voisi alkaa rasittaa enemmänkin.

Lenni ei edelleenkään oikein välitä pennusta, se on sitä kohtaan kohteliaan välinpitämätön eikä jaksa kiinnittää pentuun huomiota. Jos Vilppu hepuloi liian lähellä Lennin naamaa, ilmoittaa se murisemalla pennun käyttäytyvän tyhmästi. Niillä menee siis ihan hyvin keskenään, mutta kavereita koirat eivät vielä ole. Saa nähdä, milloin väleissä alkaa tapahtua lämpenemistä vai alkaako ikinä. Ikäeroa niillä on sen verran että bff-asteelle tuskin koskaan päästään, mutta josko niistä olisi vähän seuraa toisilleen jossain vaiheessa.



Tänään käytiin ensimmäistä kertaa hakumetsässä, ja olipas se hauskaa. Vilppu pääsi makkararinkeilemään kaksi pätkää ja juoksi reippaasti hakemaan aamupalaa jokaiselta tutulta ja vieraalta tyypiltä. Oli myös kiva päästä seuraamaan kokeneempien koirien työskentelyä, laji vaikuttaa kyllä erittäin mielenkiintoiselta! Alku tietysti aina hankalaa kun on niin paljon uutta asiaa sisäistettävänä, mutta lainasin kirjastosta Reija Niemisen perusteellisen oloisen Haamuja tuulessa -oppaan ja yritän sen avulla opiskella ainakin teoriaa ennen seuraavaa treenikertaa ensi viikolla.

Treenien jälkeen Freya-sisko tuli tänne päivähoitoon ja voin sanoa, että vilinää ja vilskettä riitti. Niin ihania nämä kuin ovatkin, niin en kyllä kahta pentua ottaisi ikinä yhtä aikaa. Hyvin ne onneksi malttoivat levätäkin, niin ei mennyt ihan ylikierroksilla koko päivä. Huomenna Vilppu pääseekin ensimmäisille rokotuksille, hauska nähdä mitä se painaa - kokoa on selvästi enemmän kuin nyt n. 8-kiloisella Freyalla.

Vilppu: "Kiipesin kuulkaa tänne Lennin viereen ihan itse!"

"Aion ottaa unet tässä."

"Otan Lennistä mallia."

"Miten se voi olla pitämättä minusta kun olen näin söpö?"

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Rally-tokoinnostus

Sain ostettua tuurauskerran Ellin rally-tokoon Haukkuvaarassa. Ihan älytöntä, miten paljon tunnissa ehtii tekemään, kun on tekemismoodi, pieni ryhmä ja hyvä kouluttaja! Eikä me tänään edes nähty kylttejä kertaakaan. Tulipa taas motivaatiota jatkaa rallynkin parissa Lennin kanssa, vaikka RTK1-koularin jälkeen ajattelin että meidän ura tämän lajin suhteen oli tässä. Jos mulla olisi resursseja harrastaa montaa lajia monella koiralla ohjatusti monta kertaa viikossa, niin voi kyllä harrastaisin. Oon ollu koko illan ihan fiiliksissä treenistä, vaikka korjattavaa oli ja paljon olikin.

Tunnissa ehdittiin
1) ottaa perusasennon tarjoamista (mitä tekee koira kun menee kentälle sanomatta sille mitään)
2) tehdä palkattomuustreeni (30 s - 1 min - 1 min 30 s - 2 min valitsemiaan tehtäviä ilman palkkaa ja välissä pieni palkallinen tuokio)
3) treenata hyvää perusasentoa (onko koira kädessä kiinni vai tietääkö että paikka on jalan vieressä, katse hartialinjaan)
4) ottaa häiriötä mukaan koiran ympäri kiertoon/paikallaoloon (kestääkö namin tiputtelut ja vauhdin muutokset, tunteeko vapautussanan ja erottaako sen muista sanoista)
5) treenata houkutusta (seuruuta nakkilautasen ympäri)

Kaikki kuvat © Riina Lehtonen

Lenni on käynyt Haukkuvaaran hallissa kahdesti aiemmin ja se oli edelleen äärimmäisen kiinnostunut keinonurmimaton tuoksuista, mutta pystyi kuitenkin tekemään hommia ja oli paikoitellen varsin hyväkin, viimeiaikaisiin treenimääriin nähden. Perusasentoa se ei tarjoa mutta tulee siihen kyllä pyynnöstä kivasti eikä ole kädessä kiinni, tosin paikka on kovin edessä. Lähdettiin korjaamaan sitä ihan vain palkkaamalla reilusti taaksepäin, jolloin koira joutui vähän kurottamaan ja tajusi pikkuhiljaa jäädä taaemmas jo valmiiksi. Palkattomuustreeni oli ok, 2 minuutin pätkällä alkoi vähän hyytymään, mutta näitä nyt ei olla juuri tehtykään. Vapautusta Lenni ei erota muista sanoista, otetaan treenin alle. Ja sitten! Houkutus! Lenni teki ihan sairaan hyvää pätkää, toki tiiviisti palkattuna mutta kuitenkin. Haasteena palkan jälkeinen houkutusherkkujen vilkuilu, mutta nopeasti se otti taas kontaktia ja pystyi seuraamaan intensiivisesti. Olin tähän tosi tyytyväinen!

Omassa keskittymisessä oli selviä puutteita, osa ohjeista jotenkin valui ohi korvien. Välillä en vain yksinkertaisesti tiennyt mitä piti seuravaaksi tehdä, vaikka ohjeet eivät olisi voineet olla selkeämmät. Osaltaan se johtui siitä että mulla oli Vilppu mukana ja jäin välillä kuuntelemaan sen ääntelyä (haukkui kyllä häkissä, mutta vähenevissä määrin), mutta muistan tän ongelman olleen jo ennen pentua. Pitäisi muistaa olla treenitilanteessa 100-prosenttisesti läsnä koiran kanssa, koska on aika epäreilua vaatia koiralta täyttä panosta jos et itse sitä anna kuitenkaan. Vähän mua edelleen jännittää vieraat paikat, vieras treeniseura ja vieras kouluttaja, mikä myös näkyy osaltaan keskittymiskyvyssä. Etenkin Vilpun kanssa täytyy nyt rohkeasti lähteä uusille apajille heti alusta saakka.




Päällimmäiset pointit treenistä:
  • Palkattomuutta tulee harjoitella säännöllisesti, ettei siitä tule mikään mörkö ja mälsää
  • Lattialla olevia houkutuksia/häiriöitä myöskin säännöllisesti treeniin, ohjaajan käytön normaaliksi houkutuksesta huolimatta
  • Perusasennon sitominen vasempaan jalkaan
  • Jos nuuskuttelu on koirasta lähtökohtaisesti kiinnostavaa ja palkitsevaa, tehdään alustasta sille täysin kylmä alue eli siellä ei koskaan ole mitään mielenkiintoista. Palkkaa ei heitetä maahan, jos välttämätön tarve niin namialusta/kuppi käyttöön
  • Tauoillakaan koiran ei anneta nuuskutella (eikä haukkua. Lennin taukokäytös on aika heikkoa, otetaan treenin alle)
  • Tätä lisää!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Uusia lajeja valikoimaan


© Riina Lehtonen

Lauantaina pääsin Lennin kanssa kokeilemaan nose workia! Oltiin tulevien nose work -kouluttajien harjoituskoirakkona. Aluksi meille pidettiin pieni teoriasessio ja sitten päästiin itse hommiin koirien kanssa. Otettiin kentällä kaksi settiä eukalyptuksellä ja tehtiin hajua koiralle tärkeäksi, eli pelkän oikean asian luokse menostai sai hurjasti palkkaa. Lisäksi tehtiin luentotilassa namietsintää. 

Lenni tykkää ja osaa käyttää nenäänsä ja hyvin se tekikin hommia! Namietsinnässä se kävi koko huoneen reippaasti läpi, uskalsi nousta tuolillekin hakemaan herkut, ja ovelle saakka kuului miten sen nenä nuuskutteli kovasti. Ehkä nose workista voisi tosiaan olla meille eläkelajiksi, pitäisi vaan jaksaa vähän perehtyä kotitreeniin ja hankkia oikeat välineet. Muutamia huomiota, joita lauantaina nostettiin esille:
  • Koira saa olla tietyllä tavalla röyhkeä, ei vaadita tai haluta pönöttämistä
  • Palkkauksen oikea-aikaisuus erityisen kriittistä
  • Palkka aina hajun päälle
  • Koiran vienti hajulta poispäin namilla houkutellen, ei hihnasta vetämällä   

  • Koiran saa antaa miettiä ja pohtia, mutta jos sijaistoimintoja alkaa tulla, koira pois ja uusi yritys
  • Harjoituksia saa vaikeuttaa hyvinkin pikaisesti
  • 1 tippa hydrolaattia huopatassuun hajulähteeksi
  • Muista varoa kontaminaatiota 
  • Hajun tulee antaa vanheta, aluksi n. 10 minuuttia mutta siitä nopeasti aikaa pidentäen kahteen tuntiin
  • Yleistä, yleistä ja yleistä; erilaisia tiloja ja alueita


Vilpun kanssa taas ajauduttiin jotenkin puolivahingossa palveluskoira-asioiden pariin jo tässä vaiheessa ja pennun ensimmäinen pk-laji tulee olemaan haku. Tavattiin porukalla viime torstaina juttelemaan vähän käytäntöjä ja teoriaa ja ensi torstaina painutaan sitten metsään. Jännittävää! Oon pitkään pitänyt pk-lajeja ihan yli-ihmisten juttuna huippukoirineen, kun jo BH-koe tuntuu jotenkin ylitsepääsemättömän vaikelta, mutta innoissani oon lähdössä lajiin tutustumaan. Pennun kanssa en kuitenkaan halua tässä vaiheessa sulkea mitään lajeja pois vaan päin vastoin, kokeilla kaikkea mahdollista jotta se mukavin ja kiinnostavin lajikombo ennen pitkää löytyy. Katsotaan, mihin meistä Vilpun kanssa on!

    torstai 30. maaliskuuta 2017

    Vilppu 11 viikkoa


    Kaikki kuvat © Aija Tanskanen

    Viime sunnuntaina lähdettiin kasvattaja-Aijan kanssa käyttämään Vilppu osteopaatilla, Katriina Slottella Tampereella. Vipellähän oli vähän rankka alku elämässä ja sitä jouduttiin aika kovaa kiskomaan ulos synnytyskanavasta, ja luovutusiän molemmin puolin se on pari kertaa ontunut etujalkaansa, joten Aija halusi käydä tsekkaamassa miltä sen kroppa ammattilaiselle tuntuu nyt kun se kasvaa niin kiihkeästi.

    En tiedä osteopatiasta mitään, mutta oli tosi mielenkiintoista päästä seuraamaan Katriinan työskentelyä! Vilpun niskassa oli vähän hoidettavaa ja samon siinä etujalassa, tarkemmin en oikein osaa avata. Mutta ei kuitenkaan mitään hälyttävää eikä kuulemma uudestaan tarvitse välttämättä tulla. Pentu oli superhienosti koko vajaan puolen tunnin hoidon ajan ja saikin paljon kehuja. On se vaan niin taitava pieni! Myös matkat Tampereelle ja takaisin sujui hyvinkin rauhassa, vähän piti menomatkalla kiljua elämän kauheutta. Ennen kotimatkaa käytiin vielä lenkillä neljän aikuisen aussien ja Vilpun Leo-veljen kanssa, joten riehumisen jälkeen pentukin malttoi nukkua koko matkan.

    Pentuni on riivattu
    Maanantaina treffailtiin sitten Aijan omien ja hoitokoirien sekä Stiinan ja Freyan kanssa leikin merkeissä. Leolla, Vilpulla ja Freyalla painit sujui hyvin ja hienosti pupsit jaksoivat vajaan parin tunnin rauhallisen lenkin. Loppumatkasta maltettiin jo kulkea hihnassakin nätisti. Käytiin vielä Stiinan kanssa punnitsemassa pennut Kodin Terralla, Vilpulla oli painoa 7.7 kg eli on se viikossa puolisen kiloa kasvanut.

    Keskiviikkona oltiin treenaamassa. Koulutan puoliksi yhden ryhmän ennen omia treenejä ja ajatuksena tietysti oli, että molemmat koirat odottelevat nätisti sen ajan kun treenataan. No, Lenni odottelikin, kuten aina, mutta Vilppu haukkui menemään koko ajan ennen kuin mun agikoutsi Aino kävi pelastamassa sen autoonsa sukulaisaussie Keksin ja karjisten seuraksi. Siellä se oli ollut onneksi rauhassa. Lennin treenien jälkeen pupsi pääsi juoksemaan vähän namikupille ja mun luo ja hyvin kulki, on se vaan niin reipas!

    Lenni kulki myös hyvin, rata oli suhteellisen juostavissa, vähän joutui kääntämään ja valssaamaan. Mulla on ollut välillä vaikeuksia saada käännettyä valssit loppuun saakka, mutta nyt koira tuli niihin hyvin ja teki kivasti hommia. Ihan niin kovaa ja intensiivisesti se ei mennyt kuin parilla viime kerralla ja mm. kepit olivat aika hitaat, mutta virheettömät kuitenkin. Tyytyväinen saa olla.



    Vilppu 10.5 viikkoa

    Torstaina käytiin myöskin hallilla, treenikaverin avustuksella tehtiin Vilpun kanssa muutama luoksetulo ja vähän leikkiä. Vilppu leikki tosi hyvin ja oli muutenkin pätevä! Nyt laitoin pennun odotteluajoiksi Lennin kanssa samaan häkkiin ja hyvin se rauhoittui sinne nukkumaan, joten testataan sitä myös ensi viikolla. Vilppu pääsi myös vähän leikkimään Messin ja Mimmin kanssa, joten illalla kotona olikin hyvin hiljaista.

    Treenikavereilta hyviä huomiota pennun kanssa touhuamisesta:
    • Jos aikoo leikkiä ja ruokapalkata reilummin samalla kerralla, ensin aina leikkisessio - kylläisen koiran ei tarvitse enää saalistaa
    • Alustalla rauhoittuminen kannattaa opettaa heti, auttaa myöhemmin
    • Merkin ja siivekkeen kiertoja voi hyvin aloitella  

    Maailman komein tyyppi

    11-viikkoinen Vilppu on temperamenttisempi tyyppi kuin vielä vähän aikaa sitten; se haukkuu, puree, riehuu ja sekoilee. Mutta se on myös sosiaalinen, rohkea, reipas ja fiksu tyyppi, ja tietenkin maailman söpöin. Vilpun kanssa on älyttömän kiva puuhata, kun se on niin mielissään tekemisestä ja oppimisesta ja oppii vieläpä hurjan nopeasti. Se osaa pieneksi vauvaksi jo paljon juttuja ja oppii joka päivä lisää! Pari ekstratuntia päivään olisi kiva, niin ehtisi tekemään riittävästi. Yksinolot ovat sujuneet edelleen aika hyvin ja hihnassa pentu kävelee joka päivä paremmin, vaikka aika usein se vielä intoutuu puremaan nilkkoja tai repimään Lennin hihnaa. Tykkään siitä niin kovasti!

    edit. Pakko vielä lisätä, että Vilppu on joko ihmelapsi tai sitten se ymmärtää puhetta. Naksuttelin sille iltaruoalla alustalle rauhoittumista ja pentu oppi ihan muutamalla toistolla menemään eri puolille huonetta siirtämälleni alustalle makaamaan. Niin hieno!