tiistai 22. elokuuta 2017

Alle kolme viikkoa OnniDogiin



Syyskuu ja sitä myöten OnniDog lähestyy! Vielä ehtii mukaan, koulutuksissa on tilaa ja niihin voi ilmoittautua vielä 26.8. asti. Myös pelkästään irtotunneille voi tulla, jos tilaa jää, eli jos aikataulu ei anna myöten, ei paikalla tarvitse olla kokonaista päivää tai viikonloppua.

Luennoille mahtuu vielä myös ja luentoranneke onkin hyvä vaihtoehto, jos ei pysty tai halua ottaa koiraa mukaan. Luennoille voi ostaa yhden, kahden tai kolmen päivän rannekkeen tai niistä voi maksaa yksitellen, mikä vain sopii parhaiten omaan aikatauluun! Viikonlopun aikana tiedossa on peräti yhdeksän eri luentoa, joista mä olen ilmoittautunut neljälle. Muutkin olisivat olleet superkiinnostavia, mutta kun treenaamaankin tekisi mieli ehtiä! Treenejä meille onkin luvassa monen monesta lajista, 1-2 treeniä per koira per päivä. Kahdella koirallakin siitä tulee jo ihan pitkää päivää, toivottavasti oma treenikunto kestää! Olen valinnut mukaan uusia ja vanhoja lajeja, kiva päästä syventämään aiemmin opittua ja myös opettelemaan uutta.

Näille luennoille olen ilmoittautunut:

Katriina Tiira: Koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus - geenien ja ympäristön vaikutus

Luennolla käydään läpi sitä mitä tieteessä tiedetään tällä hetkellä käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä – luento pohjautuu uusimpaan tutkimukseen. Mikä on koiran persoonallisuus, mitä se tarkoittaa? Periytyvätkö erilaiset käyttäytymisominaisuudet? Mitkä ominaisuudet periytyvät? Miten paljon koiran käyttäytymiseen vaikuttaa ympäristö ja miten paljon perimä? Mitä on epigenetiikka ja miten se vaikuttaa käyttäytymiseen? 

Piia Laine: Miten jaksaa pitkää koulutusprosessia?

Pitkä koulutusprosessi voi koskea niin eroahdistuksen kanssa painijaa, impulsiivisen koiran kanssa eläjää tai vaikkapa jonkin lajin treenaamista. Yhteistä näille ovat erilaiset tunteet ja ajoittainen turhautuminen, sekä oikein haastavan koiran kanssa eläessä mahdollinen uupumus. Luennolla käydään läpi jaksamisen, stressin ja muutoksen teoriaa sekä käytännön vinkkejä. Mentaalivalmennusta arkeen siis!

Jirka Vierimaa: Toiminalliset vahvisteet

Koiraharrastaminen on taitojen, tehtävien, liikkeiden ja rytmien harjoittelua. Yhteisestä tekemisestä nauttiminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista, mutta miten toiminnan ohella myös palkitseminen olisi mahdollisimman toiminnallista ja sosiaalista? Miten pentuaikana opetetuista tarpeettomilta tuntuvista tempuista tehdään palkkioita? Voiko koiralle käyttää koulutuksessa pelkästään toiminnallisia ja kiihdyttäviä palkkioita?

Mika Jalonen: Vaihtelevuutta tokotreeneihin

Lisätietoja ei vielä ole, mutta varmasti luennolla on luvassa sitä mitä nimessä luvataankin, eli asiaa siitä miten tokotreeniin saadaan vaihtelevuutta. Mika Jalonenhan on hallitseva suomenmestari ja uskon että luennolla tulee esille todella hyvää asiaa.

Lisäksi OnniDogisssa on tarjolla luentoja pentuajan tärkeimmistä taidoista, näyttelykäyttäytymisestä, koiran kognitiosta, rally-tokon suoritusohjeista ja koiran aggressiivisesta käyttäytymisestä. Jokaiselle löytyy siis varmasti jotakin! Itse odotan erityisesti Jirka Vierimaan ja Mika Jalosen luentoja. Molemmat ovat myös tulossa kouluttamaan OnniDogiin pari tuntia ja aion ehdottomasti mennä seuraamaan koulutuksia, vaikka itse en koirakkopaikalle mahtunutkaan. 

En kyllä millään jaksaisi odottaa, että syyskuu jo koittaa - niin paljon hyvää olen OnniDogista lukenut ja odotan koko tapahtumaa innolla. Toivottavasti sää suosii tai ainakaan ei sada ihan solkenaan kolmea päivää! Minä tulen tosiaan paikalle perjantaista sunnuntaihin molempien koirien kanssa. Majoitutaan Vilpun siskon Freyan ja omistajan Stiinan kanssa rantamotellissa vähän matkan päässä itse alueelta; majoitus oli hyvin edullinen ja niitä näytti vieläkin olevan saatavilla, jos joku etsii vielä majapaikkaa. 

OnniDog julkaisi myös aiemmin kesällä listan tapahtumaan osallistuvista roduista ja määrällisesti aussie oli ykkösenä! Hauskaa päästä näkemään varmasti monentyyppisiä ja -ikäisiä aussieita ja tutustumaan rodun parissa pyöriviin ihmisiin. 

maanantai 21. elokuuta 2017

Haikeutta ilmassa

Mikä on sopiva eläkeikä agilitykoiralle? Onko kahdeksanvuotias vanha? Näitä kysymyksiä on tullut pyöriteltyä mielessä paljon uuden jakson vaihtumisen kynnyksellä. Vaikka välillä on tehnyt niin paljon mieli jatkaa, en ota tulevalle puolen vuoden jaksolle Lennille ryhmäpaikkaa niin kuin aiemmin kerroin. Sen päätöksen tein jo ennen nyt loppuvan jakson alkua ja niin hyvä päätös kuin se onkin, oli viime viikolla jakson viimeisellä treenikerralla ilmassa paljon haikeutta.

Aina sanotaan ja olen itsekin sanonut, että tavoitteena on siirtää terve koira tästä lajista eläkkeelle. Mutta kukapa osaisi sen ennustaa ja kertoisi, milloin hetki on oikea? Lenni on tällä hetkellä agilityssä kokemuksen myötä varmasti parhaimmillaan, mutta se taas ei ole mikään tae siitä, ettei vaikka heti ensi viikolla treeneissä sattuisi jotain. Lenni on tarkka ja varovainen agilitykoira ja ylipäätänsä sillä on melko säästeliäs tyyli liikkua. Aivan kevytkroppaisin ja ketterin koira se ei toki ole, mutta fyysisesti hyvässä kunnossa. Siitä huolimatta agility on koiralle kuin koiralle raskas laji. Noin ylipäätänsä olen sitä mieltä että kokeneen, hyväkuntoisen ja terveenä pysyneen aksakoiran, maksinkaan, ei tarvitse alkaa jäähdyttelemään vielä kahdeksanvuotiaana. Omaansa sitä kuitenkin haluaisi varjella mieluummin liikaa kuin liian vähän. Toki Lennin kohdalla päätökseen vaikuttivat myös aika- ja kustannussyyt.

Agility on tällä hetkellä ehdottomasti mulle se laji. Olen nyt JATissa, niin kuin Joensuussakin aiemmin, saanut nauttia ihan mielettömän ihanasta treeniryhmästä ja huipputaitavasta ja kannustavasta koutsista, enkä mä haluaisi luopua näistä millään. Lenniä tuskin edessä oleva alanvaihto hirveästi harmittaa. Se nauttii joka lajista, kunhan vain saa tehdä jotakin! En usko että se jää mitenkään kaipaamaan aksaa, minä jäisin - mutta onneksi nyt pääsee heti ensi viikosta alkaen Vilpun kanssa hommiin.

Tässä vaiheessa Lennin uraa harmittaa kyllä, että en päässyt treenaaman Lennin kanssa sen parhaita vuosia (pidin taukoa 2013-2016). Jos se olisi nyt neljä tai viisi, niin taivas yksin tietää mitä kaikkea sen kanssa voisi vielä realistisesti tavoitella. Mutta hieno Lenni on nytkin, ja realistiset tavoitteet mä olen sen kanssa saavuttanut; asetin puoli vuotta sitten tämän jakson keskeiseksi päämääräksi kolmosiin nousun, ja sehän me ollaan nyt tehty.



Vikoissa viikkotreeneissä mä olin niin älyttömän onnellinen, että olen Lennin kanssa päässyt tähän pisteeseen, ja koira oli ihan liekeissä ja mielettömän iloinen päästessään radalle. Rata oli sama mikä jakson ensimmäisellä treenikerralla, ja vaikka se oli aika vaikea vieläkin, niin päästiin alusta loppuun muutamalla pikku erheellä - mm. kontakti-putki -erottelu ei nyt ollut ihan parasta laatua. Videolta sitä huomaa muutkin virheet, mutta se fiilis mikä mulla oli tuota tehdessä, oli kyllä ihan vertaansa vailla. Lennin kanssa tekeminen on vain maailman parasta. (Äänet joutui ottamaan pois, kun eräs aussiepentu huusi taustalla lähes tauotta. Tarvitsee ottaa taas muutama juttu treenin alle...)

Juteltiin treenien jälkeen iltamyöhään asti menneestä jaksosta ja tulevasta. Siitä miten jokaiselta koiralta oppii ja jokainen treeni vie eteenpäin, vaikka joskus on hyviä ja joskus huonoja jaksoja ja samojen asioiden kanssa voi joutua painimaan pitkäänkin. Silti jokaisen koiran kanssa pitää tavallaan aloittaa alusta, kun ne ovat kuitenkin yksilöitä kaikki. Tulee varmasti olemaan aikoja jolloin kiroan Vilpun kanssa treenatessani, ettei Lenni olisi koskaan karannut tuonne tai tehnyt sitä ja tätä tyhmää. Lenni nyt kuitenkin on suunnilleen maailman kiltein agilitykoira ja Vilppu ei ehkä olekaan. Mutta kaikki otetaan vastaan, mitä tulee, ja toivotaan että ennemmin tai myöhemmin meillä on Vilpun kanssa niin hirveän hauskaa agilityradoilla yhdessä.

tiistai 15. elokuuta 2017

Vilppu 7 kuukautta



Vilppu on edennut orastavaan teini-ikään ja on tällä hetkellä suoraan sanottuna vähän rasittavassa iässä. Kotona se on edelleen leppoisa ja kiltti, mutta ulkona kaikki asiat ovat vähän jännittäviä tai kiihdyttäviä. Vilppu reagoi hyvin säpäkästi asioihin, jotka eivät ennen kiinnostaneet sitä ollenkaan, ja tämä muutos on tapahtunut niin vauhdilla että allekirjoittanut on jäänyt vähän jälkeen. Jos itse ehdin huomaamaan Vimpua mahdollisesti jännittävät asiat ennen sitä, päästään niistä ohi ja yli ilman sen kummempaa ihmettelyä, mutta jos lapsikoiran vastuulle jää pohtia miten esim. ohi kulkeviin koiriin, sadeviittoihin, pyörätuoleihin tai naakkoihin kannattaa reagoida on tuloksena usein pienimuotoinen haukkukonsertto kaikki karvat pystyssä. 

No, kyllä se tästä, vähän tarvitaan vaan minulta lisää reaktionopeutta ja huomiokykyä. Onneksi Vilppu on edelleen maailman söpöin ja herttaisin pikkutyyppi ja harrastuksissa tekee täysillä. Tokossa meillä on ollut mielettömän hyvät pari kertaa, mutta kirjoittelen niistä myöhemmin erikseen, ja hakuilemaankin päästiin pitkästä aikaa tällä viikolla. 

Vilpulle tehtiin muistikuvana pisto niin, että haamun näyttäytymisen ja piston välissä yksi koira treenasi hetken ilmaisua. Pennulla oli fokus varmasti oikeassa asiassa ja se lähti tekemään ihan viivasuoraa pistoa erittäin pitkälle, mutta vähän väärään suuntaan. Nenä oli kyllä auki ja paljon se pyörikin alueella, mutta ei osunut oikealle hajulle millään vaikka teki sitkeästi töitä. Avuilla uusi lähetys ja löytyi maalimies lopulta, vaikka vähän työtä kyllä vaati. Seuraavalle kierrokselle otettiin helpompi pisto näköavuilla ja hyvin löytyi. Vilppu työstää kyllä kivasti ja sillä on hyvä tekemisen meininki ja maalimiesmotivaatio. Tällä hetkellä treenien suunnittelu tuntuu musta vähän vaikealta, täytyy taas ottaa haun teoriaopinnot työn alle niin päästään eteenpäin. Pentu on niin nopea oppimaan ettei meinaa perässä pysyä!


Vilppu: "Reaktionopeuteni on nykyään niin kova että pinkaisin paikallaolosta näin paljon Lenniä ennen!"

maanantai 14. elokuuta 2017

Vaarunvuorella



Viime viikolla käytiin kävelemässä Vaarunvuoren polulla, eväät ja kaikki oli mukana. Sattui parin sateisen päivän jälkeen kaunis aurinkoinen ilta ja oli ihanaa olla ihan omassa rauhassa metsässä. Ehkä parasta tässä reitissä olikin se, että ketään ei tullut vastaan - Vaarunvuori on vähän syrjässä ja sinne pitää melkein asiakseen lähteä. Oli ihana kävellä, kun ei mistään kuulunut liikenteen melua edes etäisesti.




Lenkki oli neljän kilometrin mittainen ja pienistä korkeuseroista huolimatta helppokulkuinen. Pitkospuut olivat sateen jälkeen älyttömän liukkaat ja polku paikoin kovin kivinen, mutta reitti oli erittäin hyvin merkitty ja muutenkin kivasti ylläpidetty. Polku kiersi kauniita lampia ja puolivälissä oli upea näköalapaikka alas järvelle. Ihan Keski-Suomea parhaimmillaan! Vähän ennen näköalapaikkaa oli myös siisti nuotiopaikka, puutakin olisi ollut mutta ei jaksettu alkaa pienimään niin jätettiin tulet sytyttämättä. Kahvit sen sijaan hörpättiin ja mustikkapiirakkaakin oli, kyllä kelpasi.

Tosi kiva pieni retkipaikka siis, vähän pidempikin polku olisi kelvannut mutta meni tuolla taukoineen pari tuntia kuitenkin. Koirat päättivät tietysti alkaa hippasille reitin ainoalla jyrkänteellä, muuten ei huvittanut juosta eikä leikkiä. Tyypillistä. Onneksi kumpikaan ei pudonnut alas.

Suositus tällekin paikalle, jos etsii lyhyehköä lenkkiä kivalla näköalalla! Ihanan rauhallista ja kaunista.






Jyväskylän luontopoluista ollaan myös käyty lähiaikoina Touruvuorella, joka oli sekin kiva ja rauhaisa mutta kaiken sen kipuamisen jälkeen maisemat eivät ihan vakuuttaneet, enimmäkseen oli puita näköesteenä. Porrastreeniä pääsi kyllä tekemään ihan viikon tarpeiksi. Lisäksi kipaistiin Laajavuoren luontopolku, joka on sekin noin neljä kilometriä. Polku kiertää itse Laajavuoren ja korkeuseroja oli jonkun verran. Pääosin polku kulkee tylsähkössä sekametsässä, mutta yksi pikku rämekin mahtui matkalle. Mitään huikeita maisemia ei polulta ole, mutta käytiin erikseen vielä Laajavuoren huipulla ottamassa kuvia ja ihastelemassa Jyväskylää. Hieno paikka kaikkinensa! Laajiksen lenkin varrella on myös hyvä lampi jossa kehtasi uittaa koiratkin, Vilppu on edelleen uimakoulussa mutta vähän rohkeampi jo. 


torstai 10. elokuuta 2017

Aksaa ilman käsiä

Eli Lennin aksahommia. Pari kertaa on nyt loppujaksosta jäänyt välistä, mutta ne treenit kun olemme paikalle päässeet ovat olleet tosi hyviä. 

Tällä jaksolla mulle on etenkin alkanut selkeytyä oma "ohjauskäsiala" ja radanlukutaidossa on nähtävissä ehkä pientä kehitystä. Olen oppinut erottelemaan mulle ja mun koiralle sopivia ohjauksia ja miettimään, mitä kaikkea kussakin kohdassa voisi tehdä ja millä riskillä. Tämä on ollut hieno ajatuksellinen läpimurto ja saanut agilityn tuntumaan tosi palkitsevalta. Toivottavasti tämä kantaa myös Vilpun aksauraan asti, vaikka sen kanssa sopivimmat ohjauskuviot eivät kovinkaan todennäköisesti ole aivan yksi yhteen Lennin kanssa.

Mun suosikkiohjaukset:
saksalainen
flippi (myös japanilainen)
sokkari
vastakäännös

Mun inhokkiohjaukset:
poispäinkääntö
sylikäännös
valssi
niisto

(Voin vain kuvitella miltä tämä lista kuulostaa ei-agilityharrastajan mielestä; varmaan aika tyhmältä :D)



Taannoin aksatreeneissä oli pitkästä aikaa oikeasti vaikea rata. Useammassakin kohdassa olisi ollut vaihtoehtona kierrättää/niistää takaa tai tehdä sylikäännös/poispäinkääntö, ja koska näistä kahdesta vaihtoehdosta sylkkäriä ja poikkaria me ei Lennin kanssa osata, niin niitäpä lähdettiin harjoittelemaan. Molemmissa ohjauksissa mun oma liike ja vauhti lähtee väärässä kohden väärään suuntaan ja koira ei vain käänny. Olo on kuin rautatankoa yrittäisi vääntää solmuun, vaikka tosiasiassa se on jostain pienestä rytmittämisestä tai kropan käännöstä kiinni.

Lenni on vähän jäykkä liikkumaan ohjaajaa vastaan ylipäätänsä ja sen takia sylkkäritkin takkuavat; en saa koiraa tulemaan rennosti kohti ja kiepsahtamaan vauhdissa poispäin, vaan se jää jökkimään mua päin. Näissä on ollut ihan älyttömästi haasteita, ja vielä pari kuukautta sitten mä en saanut Lenniä pyörähtämään laukasta sylkkäriin edes tasaisella, ilman mitään hyppyä, namin perässä. Sen jälkeen ollaan vähän jumpattu, mutta ei ihan riittävästi. Käännökset olivat kuitenkin menneet eteenpäin - nyt pystyttiin ottamaan niitä siellä täällä osaksi rataakin ja pari kertaa saatiin ne onnistumaan jopa ensiyrittämällä. Vauhti vain lisää vaikeustasoa huomattavasti. Poispäinkäännöt olivat treenissä ihan ok, mikä tosin johtui ehkä vain siitä, että sylkkärit tuntuivat niiiin vaikealta. Tuli vähän kirottuakin radalla, mutta ihan hyvä mieli treenistä kyllä jäi! Ei sen aina pidä niin helppoa ollakaan.




Sittemmin ollaan saatu radoilla mm. tehdä meille erittäin sopivia flippejä urakalla ja haastaa koiran keppiosaamista - se on mennyt eteenpäin paljon. Eilen Lenni pääsi taas aksakentälle parin viikon tauon jälkeen ja hyvin kulki. Tehtiin helponoloista pyöritystä ilman käsiä, jumppakuminauha kropan ympäri pyöräytettynä niin että kyynärpäät jäi kylkiin kiinni. Tarkoituksena oli lopettaa huitominen ja keskittyä jalkaohjaukseen. Tuntui tehdessä ihan pirun vaikealta, mutta sain kuulla että mun juoksutekniikka vaihtui lontustelusta päkiäjuoksuksi itsestään! Kaikenlaista. Rytmittämisen harjoittelun kannalta superhyödyllinen harkka. Ensi viikolla onkin tämän jakson vikat treenit, nyyhkis!

JATtilassa järjestettiin eilen myös mittaustilaisuus ja Lenni meni pikkumaksiksi yhdellä mittauksella, se on 48-49 senttiä niin kuin tiesinkin sen olevan. Tuomari mittasi kyllä pitkään ja hartaasti ja pöydällä seisominen oli Lennistä vähän tyhmää, mutta ihan tarkka lukema siitä lopulta saatiin. Tuskin se enää ensi vuonna kisaa, mutta onpahan nyt mitattu.

Flipeistä puheen ollen - Vilpusta piti muuten aika pitkään tulla Flip! Päädyin sitten kuitenkin ehkä vähän samansointiseen, mutta Lennin kanssa rimmaavampaan nimeen. Vilppu on kyllä ihan Vilpun näköinen ja oloinen, että sikäli varmaan hyvä valinta.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Olisipa jo syksy

Ehkä vähän dramaattinen otsikko tähän elokuun alkuun, mutta mä olen niitä ihmisiä joiden mielestä paras vuodenaika on aina se seuraava. Siispä odotan syksyä ihan huimasti! Paljon on tulossa uutta ja vanhaa arkeen ja juhlaan ja tiedossa on aivan taatusti hauska syksy.




Agilityn suhteen ilmassa on intoa ja haikeutta yhtä lailla. Lenni jää eläkkeelle meidän liioittelematta maailman ihanimmasta ja parhaimmasta keskiviikon treeniryhmästä, jossa olen viihtynyt vuoden. Se kisaa ehkä jonkun startin alkusyksystä ja varmaan treenaan sitä itsenäisesti vielä jonkun aikaa säännöllisesti, mutta ohjatut ryhmäpaikat me jätetään nuoremmille. Kuten esimerkiksi Vilpulle! Lapsikoira pääsee penturyhmään, jossa on jo vähän kokeneempia koiranohjaajia ja kouluttajakin paikalla vähintään puolet kerroista. Varmasti hyvät treenit tulossa. Itse koulutan ennen omaa treenivuoroa aloittelevia junnuja. Olen muuten työskennellyt ja ollut paljon tekemisissä lasten kanssa, mutta aksaa on tullut toistaiseksia koulutettua vain aikuisille. Vaikka mulla on tälläkin jaksolla aivan ihania koutsattavia, on junnuryhmä oikein mieluinen uusi kokemus ja haaste. Jatkan myös JATin koulutustoimikunnassa, mistä olen niin ikään tykännyt kovasti - seuratoiminta on parhaimmillaan tosi palkitsevaa.

Vilppu jatkaa myös pentutokossa ja Lenni tavalla tai toisella rallyn parissa, itsenäisesti tai ohjatusti. Lennin kanssa olen asettanut tavoitteeksi avoimen luokan korkkaamisen marraskuussa JATin kotikisoissa, mutta katsotaan ollaanko silloin vielä valmiita henkisesti. Liikkeet ovat hyvällä mallilla ja suoritusvarmuuskin paranee koko ajan, mutta en halua lähteä kisaamaan jos fiilis ja yhteistyö ei oikeasti ole kunnossa. Kisanomaista ratatreeniä tarvitaan paljon.  


Lisäksi syksyllä on tulossa OnniDog (siitä lisää lähiaikoina!) ja Aussieyhdistyksen pk-leiri, eli treenaamaan pääsee muuallakin kuin tutuissa omissa ympyröissä. Niin kivaa ettei malttaisi odottaa! Syksyltä toivon muutenkin leppeitä iltoja ja aurinkoisia aamuja, tavallaan odotan jopa niitä syyssateita ja sitä, että harju tyhjenee kesän lenkkeilijöistä ja saa olla vähän enemmän omassa rauhassa kaupungin keskelläkin. 

Jos muita kuin koirajuttuja mietitään, niin aloitan toiset maisterivaiheen opintoni tässä syksyllä ja jatkan duunia nykyisessä kesätyöpaikassani ympäristökasvatusprojektin parissa. Kiireinen, kiireinen syksy siis tiedossa, mutta kaikkeen tähän olen itseni vapaaehtoisesti työntänyt. Muista jutuista ja koirattomista harrastuksista joutuu vähän karsimaan, mutta elämä on valintoja ja minä olen nämä valinnat tehnyt oikein mielelläni. Syksyä odotellessa siis! Ensin on kuitenkin vielä kolme viikkoa elokuuta ja siten kesää jäljellä, nautitaan totta kai nyt näistäkin - ei mua pari lämmintä päivääkään haittaisi.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Vilpun oma viikko

Käytiin koirien kanssa viime viikon lopulla vanhemmilla Joensuussa, kun sain muutaman päivän lomaa viikonlopun molemmin puolin. Kelit suosivat ja oli mukavaa relata ja viettää kesää muuallakin kuin kaupungin keskustassa. Ei myöskään haitannut yhtään olla pois jaloista Neste Rallin ajan, Jyväskylän harju oli aidattu umpeen jo keskiviikkona ja kadunvaltaus oli tänä vuonna ollut suoraan meidän ikkunan alla.


Vanhempien takapihalla on pieni aidattu alue kuistin yhteydessä ja koirat ottivat ilon irti siitä, että ulos on vapaa kulku. Lenni ei ole ennen viihtynyt ulkona yksinään juuri ollenkaan, mutta Vilpun mielestä ulkona touhuileminen on hauskaa yksin ja yhdessä. Lenkkeiltiin myös ihanan avarissa kangasmetsissä, joissa ei vastaantulijat pääse ilmestymään yllättäen puskan takaa, ja vältyttiin onneksi käärmeiltä vaikka aika kyistä aluetta on tuolla perinteisesti ollut. Käytiin myös mustikassa ja molemmat koirat söivät mahansa kipeiksi suoraan puskista.

Koirat jaksoivat leikkiä ihan aamusta iltaan, paljon enemmän kuin kotona sisällä. Lenniä välillä ärsyttää Vilpun leikin ja kiusaamisen välimaastossa liikkuva härkkiminen, mutta aika usein se lähtee myös leikkiin mukaan ja jaksaa painia yllättävän pitkään ärinän säestämänä. Poikien leikki on fyysistä ja äänekästä, sisältää paljon painia ja vielä enemmän hammastelua ja Vilpun osalta yleensä juoksuspurtteja. Koirien leikin katseleminen on kyllä parasta viihdettä nykyään, niin ihanaa että ne tulevat hienosti toimeen.

 
Maanantaina palatessani jätin Lennin isän ja veljen melontareissulle täksi viikoksi ja matkasin Jyväskylään vain Vilpun kanssa. Neljän tunnin bussimatka meni ilman ongelmia, penkinalusten imuroinnin jälkeen Vilppu heittäytyi pitkäkseen ja nukkui käytännössä koko matkan. Se onkin päässyt nyt ainoana koirana puuhailemaan paljon ja tuuraamaan myös Lenniä keskiviikon aksaryhmässä. Lähdettiin harjoittelemaan takaakiertoja ja tehtiin ihan 3-5 esteen pätkää. Se on jo niin iso ja taitava poika! Potkua siitä kyllä löytyy ja välillä meinasi homma lähteä lapasesta, mutta ihana että on intoa! Mulla oli niin hauskaa, en vain voinut olla nauramatta kun Vimpu veti sata lasissa kurvit suoriksi ja pinkoi putkiin häntä tötteröllä.

Takaakiertojakin täytyy nyt alkaa tosissaan pikkuhiljaa opettelemaan niin, että koira hakee sen suullisella käskyllä kaukaa. On helpompi tehdä alusta asti pennulle hyvät pohjat kuin lähteä sitten kisaikäisen kanssa hakemaan irtoamista. Tässä vaiheessa tärkeintä on kuitenkin hyvä fiilis, se että pentu saa tarjota ja että se on omasta mielestään maailman paras aksakoira. Niin se kyllä onkin <3

Vilppu 6.5 kk


Yksinolot - ihan yksin - ovat sujuneet hyvin. Nyt tällä viikolla olen myös ekstrapanostanut Vilpun hihnakäytökseen, siinä on tullut puolen vuoden rajapyykin jälkeen vähän takapakkia ja kahden koiran kanssa haastavammat ohitukset ym. tilanteet yrittää vain selvittää mahdollisimman nopeasti ja sujuvasti. Nyt kun kädessä on vain yksi hihna, on jokaisen lenkin jaksanut ottaa potentiaalisena koulutustilanteena, niin kuin tietysti pitäisi joka kerta. Ollaan esimerkiksi hakeuduttu rullaluistelijoiden suosimalle rantaraitille lenkkeilemään ja yritetty saada mahdollisimman paljon koiraohituksia alle.

Kyllä kaksi koiraa on silti oikein hyvä määrä, yhden kanssa on kotona jokseenkin hiljaista. Varmasti tekee kuitenkin sekä Vilpulle että etenkin Lennille hyvää saada välillä vähän omaa aikaa. Lenni taatusti nauttii luonnossa olosta, uimisesta ja nuotioherkkujen kerjäämisestä.

Loppuun vielä lämmin suositus Joensuun Vesikioskille, tällaista herkkua piti käydä syömässä pariin kertaan tänäkin kesänä! Tänne ovat myös koirat tervetulleita. Harmi, ettei paikka ole talvella auki jossain muodossa, mutta ensi kesänäpä sitten taas.

Henkilön venla (@venluri) jakama julkaisu

torstai 27. heinäkuuta 2017

Heinäkuun pentutokot

Heinäkuu on mennyt ihan älyttömän nopeasti ohi ja niin monet hyvät treenit on jäänyt raportoimatta, harmillista! Hyvätkin oivallukset unohtuvat aika äkkiä, jos niitä ei kirjoita ylös tai muuten prosessoi kunnolla. Treenin tiimellyksessä kummasti unohtuu painaa vinkit mieleen niin, että ne olisivat siellä vielä sitten kun saapuu hallilta kotiin. 


Ohjaajan hajamielisyydestä huolimatta ollaan kuitenkin Vilpun kanssa menty kovasti eteenpäin. Pentutokossa treenataan joka kerta jotain uutta ja jotain vanhaa, pysyviä teemoja ovat olleet a) leikki, b) perusasento ja/tai seuraaminen, c) paikallaolo. Lisäksi ollaan harjoiteltu mm. seisomista ja maahanmenoa pienestä liikkeestä, tehty häiriöharjoituksia, palauteltu mieleen takapäänkäyttöä vadilla ja opeteltu eteen istumaan tuloa. Tunnissa ehtii kyllä ihmeitä ja siten myös kuukaudessa vaikka mitä!

Suurimmat läpimurrot on nyt viime aikoina tapahtuneet leikissä. Hampaiden vaihtumisen myötä Vilppu alkoi purra ja leikkiä sitkeämmin ja kun Elli oli mulle pari kertaa rautalangasta vääntänyt miten Vilppua kannattaisi leikittää, jotta viettiä saisi esille ja sytyteltyä, löysin itsestäni jo luontevamman leikittäjän. Tästä huolimatta mulla menee leikkimiseen vielä todella paljon henkistä ja fyysistä kapasiteettia ja olen aina ihan poikki leikkisessioiden jälkeen, mutta Vimpu selvästi vastaa räväkkään ja keskittyneeseen leikkiin hyvin. Se irrottaa nopeasti ja palauttaa lelut pienellä houkuttelulla, ei lähde vilistämään lelun kanssa ympäri kenttää.

Hieman isopäinen 6.5-kuukautinen rimppakinttu

Erityisen tyytyväinen olen myös Vilpun perusasentoon ja eteentuloihin. Varma, napakka ja iloinen sivulletulo ja perusasento on mun mielestä yksi tärkeimmistä asioista tulevalle kisakoiralle ja olen kovin onnellinen, että sellaisen olen onnistunut Vilpulle rakentamaan. Vatitreenin ansiosta Viipulainen myös käyttää mielellään takapäätänsä ja tuntuu olevan sen toiminnasta yllättävän tietoinen ikäisekseen. Toisekseen Vilpun paikallaolot ovat ihan älyttömän hyviä, sitä pitäisi vaan alkaa haastaa ja varioida treeniä riittävästi eli jatkuvasti. Mielikuvituksettomalle ohjaajalle hieman vaikeaa!

Kehittämiskohteita sen sijaan meillä on ainakin seisomisten ja maahanmenon vauhdissa, oikeaa tekniikkaa ja vauhtia pitäisi vahvistaa ja ottaa treeniin myös kaukojen jumppaaminen. Lisäksi en ole ollut aivan tyytyväinen Vilpun seuraamiseen ja vireeseen, mutta katsottiin sitä viimeksi Ellin kanssa pitkään ja hartaasti ja tultiin siihen tulokseen, että ikäisekseen hyvä on. Vire tulee sitten ajan kanssa eikä sitä nyt kannata turhaan ylinostaakaan, ettei mukaan ala tulla ääntä. Lelupalkkausta kokeiltiin seuraamiseen ja sitä voisi alkaa hyödyntää jatkossakin. 



Kaiken kaikkiaan Vimsu on mielestäni hyvällä mallilla, siitä on tulossa oikein kiva ja hyvin työskentelevä tokokoiran alku! Tykkään treenata sen kanssa niin ohjatusti kuin kahdestaankin ja nautin siitä, miten tavoitteellinen treenaaminen pennun kanssa on haastanut mua ohjaajana. (Lähes) jokainen treeni Vilpun kanssa on mulle suuri ilo!

torstai 20. heinäkuuta 2017

Lennin tokokurssi

Käytiin tässä kesän mittaan Lennin kanssa kuuden kerran tokokurssilla, jonka järjesti Koirakoulu Vimmattu. Treenipaikkana oli hiekkakenttä ja kurssilla yhteensä kuusi koirakkoa,  mutta koska paikalle pääsi useimmiten vain 3-4, saatiin tehtyä taatusti tarpeesti joka kerta ja yleensä aikaa jäi vähän ylikin.




Kurssilla käytiin läpi alokasluokan liikkeet, tehtiin häiriö- ja palkattomuustreeniä ja opeteltiin myös ylempien luokkien liikkeistä mm. ruutua, merkin kiertoa ja luoksetulon stoppeja. Meille tuli tarpeeseen ihan vain alokasluokan liikkeiden jankkaaminen häiriössä ulkokentällä. Lenni on iät kaiket osannut kaikki tokon alokasluokan liikkeet kapulan pitoa ja kaukoja lukuunottamatta, mutta sen keskittyminen ja suoritusvarmuus ei ole sitä tasoa että kokeeseen voisi lähteä. 

Nyt kurssin jälkeen alon kaukotkin on kunnossa, mutta kapulan pito vaatii vielä hommia. Lenni pitää kyllä, mutta mälvää ihan lakkaamatta kapulaa. Täytyisi keksiä tuohon joku ihan uudenlainen lähestymistapa, jos sen kuntoon vielä haluaisi, mutta älytöntä motivaatiota asian treenaamiseen ei mulla kyllä ole.

Liikkeissä ei siis mitään ihmeellistä, mutta eniten tokossa pohdituttaa palkkaaminen ja motivaatioasiat. Kurssin aikana Lennin vire vaihteli hyvästä huonoon ja takaisin. Välillä sitä kiinnosti haisteleminen paljon enemmän kuin tekeminen, välillä se teki todella hyvällä fiiliksellä. Toisaalta kurssin aikana huomasin myös, että vaikka koira olisi omissa maailmoissaan ja tuntuisi käteen huonolta, osaa se alon liikkeet niin hyvin että saan kyllä rämmittyä ne läpi. Tietysti rämpiminen ei ole se mihin pyritään, mutta oli mahdollista kisauraa rallynkin puolella miettien hyvä huomata, että kaiken ei tarvitse olla aina niin täydellistä että pystyttäisiin pakkotilanteessa kelvolliseen suoritukseen.

Kurssilla ei tullut mitään maata mullistavia oivalluksia jatkoon, mutta sitäkin enemmän hyvää treeniä ja huomiota omasta koirasta. Sosiaaliseen palkkaan Lenni vastaa suhteellisen kivasti, mutta liikkeiden välit ovat yksi juttu mitkä vaativat paljon paljon työtä. Kurssilla sain sen leikkimäänkin! Oli myös kiva nähdä, miten varma esim. sen paikallaolot ovat levottomammassakin seurassa. Seuraamisissa ja muissakin liikkeissä sain jälleen huomautuksia siitä, että saisin olla rauhallisempi ja antaa koiralle enemmän aikaa reagoida. Tässä on kyllä perää - oon nyt rallyssa parin viikon aikana huomannut, että hitaampi tempo ei sittenkään passivoi vaan pikemminkin aktivoi Lenniä. Rallytreeneistä toiste erikseen!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Pallerosta puolivuotiaaksi

Kasvukuvat-tunnisteella blogista löytyy kaikki Vimpun seisotuskuvat, mutta ajattelin kerätä nyt yhteen postaukseen kaikki suhteellisen onnistuneet - näistä näkee turhia selaamatta sen, miten pentunen on kasvanut. Vilppua ei ole mitattu oikeastaan koskaan ja punnittukin ihan vain silloin tällöin, joten mitään montakaan lukemaa mulla ei ole kuvien tueksi antaa.

Vilppu oli iso luovutusikäisenä ja kasvoikin vauhdilla. Joskus 12-viikkoisena se lakkasi kasvamasta, sitten se kasvoi jalkaa, ja nyt ollaan vaiheessa jossa se on noin 48-50 -senttinen ja painaa ehkä 13-14 kg. Vilppu on edelleen hyvin pitkäsäärinen mutta selästään lyhyensorttinen, ja se antaa neliömäisen ja ilmavan kuvan. Pentu oli myös pitkään varsin hoikassa kunnossa ruokamääristä lähestulkoon huolimatta, mutta nyt viime aikoina siihen on alkanut ruokakin tarttua. Hauska nähdä, minkälainen se on sitten, kun kasvut on kasvettu! Itse veikkaisin tähän tietoon isohkoa mutta silti suhteellisen sporttista tyyppiä. Senttejä on vielä luvassa, sen verran takakorkea se on.

6 viikkoa

8 viikkoa

9 viikkoa

10 viikkoa - 7.7 kg

12 viikkoa - 8.7 kg
14 viikoa

15 viikkoa

4 kuukautta - 9.7 kg

18 viikkoa

20 viikkoa - 10 kg

5 kuukautta

6 kuukautta