maanantai 19. kesäkuuta 2017

Pentutoko 5+6

Viime viikon pentutokossa oli puhetta säännöistä ja nimenomaan treenaamiseen liittyvistä sellaisista. Mitkä ovat leikin säännöt, entä mitkä namipalkan säännöt? Saako leluun käydä kiinni heti kun se ilmestyy näköpiiriin, saako namin ottaa ilman lupaa, milloin siitä luovutaan? Tärkeintä että säännöt olisivat selkeitä ja aina samat, niin että niistä voisi pitää kiinni sekä koira että ohjaaja.


Lelulle mulla ei ole vielä palkkavihjettä, mutta otamme sen nyt käyttöön. Se tulee olemaan eri kuin namille, mutta täytyy vielä pohdiskella sopivaa. Luulen että pitäisi melkein kirjoittaa joku lista kaikista Vilpun käsky- ja vihjesanoista, niin muistaisi itsekin mitä on päättänyt...

Vilppu on leikkinyt viime aikoina aika pehmeästi eikä pure kiinni leluun kovin täpäkästi, tosin hampaat ovat edelleen vaiheessa ja melkein päivittäin suusta vähän vuotaa verta. Ollaan siksi pidetty repimisleikeistä taukoa. Muuten ollaan kovasti jatkettu sytyttelyä ja vähän jo näyttää paremmalta, saalistus on intensiivisempää ja lelut alkaa palautua mulle.

Otettiin pienet sessarit seuraamista. Vilppu seuraa tarkasti ja huolellisesti joitain askelia, pidempää pätkää ei olla edes kokeiltu. Vähän se etenee matalana, mutta siitä ei kuulemma vielä tarvitse olla kovin huolissaan. Lisäksi tehtiin käännöksiä oikealle ja vasemmalle ilman vauhtia, molempia saa vielä treenata hurjasti, mutta hyvällä mallilla ovat nekin. Tehtiin myös paikallaoloja istuen ja maassa, Vilppu pysyy kyllä erittäin hyvin ja rauhassa kummassakin asennossa. Hieno vauva!

Loppuun tehtiin nopeat setit noseworkin alkeita. Se on hauska laji joten kiva oli päästä kokeilemaan, vaikka alkeisharkassa ohjaajalla ei suurta virkaa olekaan. Hyvää nenänkäyttötreeniä pennulle!

Olen maailman taitavin




Tänään tokoiltiin lisää ja pidettiin kunnon leikkikoulua. Kilpajuoksua lelulle, leikkimisestä merkin kiertoa, leluun kiinni iskemistä (tai meidän tapauksessa vielä aika varovaisesti tarttumista) ja sen sellaista. Tuli todella tarpeeseen, ja tuli myös kuuma! Vilppu leikki tosi kivasti tänään, irrotukset toimivat ja muutenkin se oli innoissaan mukana. Vaikka se on innoissaan myös ruuasta, niin merkin kierrot esimerkiksi alkoivat tulla laukalla vasta, kun otin lähetyksen suoraan leikistä.

Lisäksi tehtiin paikallaoloa ja seisomistreeniä. Seisomaan jäämisellekin pitää nyt keksiä joku uusi käskysana ja siinä pitää kiinnittää huomiota siihen, että pysähdys on napakka. Vilppu osaa kyllä seisahtua mutta usein se jää vasta askeleen pari vähän epävarmana tassuteltuaan. Paikallaolo oli super, ei kertaakaan ongelmia. 

Kaiken kaikkiaan ollut hyviä treenejä, oon ollut tosi tyytyväinen Vilppuun ja joka kerta on oppinut myös paljon uutta. Pentukurssikin oli hyvä, mutta kyllä tällainen pienryhmäopiskelu on tavoitteellisesti treenaavan pennun kanssa aivan toiselta planeetalta. Ei ihan ilmaista kylläkään, mutta taatusti hintansa väärti. 


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Luontopolkuja kolmin kappalein

Luontopolku-haaste jatkuu. Ollaan nyt käyty kävelemässä Jyväskylän kaupungin ylläpitämistä luontopoluista neljä kymmenestä ja lisäksi yksi yksityisen tahon ylläpitämä polku. Vielä on polkuja jäljellä, mutta niin on kesääkin onneksi.

Kangasvuoren luontopolulla käytiin jo joku aika sitten. Se on kolmen kilometrin mittainen ja kulkee osin pururadan viertä, osin syvemmällä metsässä. Paras kohta tällä polulla oli ehdottomasti ihanan soisen Vuorilammin alue, jossa on myös kota tulentekopaikkoineen. Jos oltaisiin tiedetty, olisi pitänyt ottaa eväät, mikään luontoretki ei ole liian lyhyt evästelyyn. Koirat eivät vielä uineet, mutta siihen olisi ollut hyvä mahdollisuus ja olisi lampeen päässyt itsekin pulahtamaan tikkaita pitkin. Polun varrelle mahtui myös vähän suomaisemaa, mikä ilahdutti mua kovin - suot ovat vaan niin kauniita.




Viime viikolla testattiin Aittovuoren luontopolku, joka oli kenties mun suosikki tähänastisista poluista. Sekin oli reilut kolme kilometriä pitkä, kulki vaihtelevassa maastossa ja oli tosi rauhallinen - ketään ei näkynyt muuten kuin alun ja lopun pururadan vierellä kulkevilla osuuksilla. Vähän matkaa polku kulki uuden asuinalueen takana, missä tuli lievästi toisten takapihalla kävelemisen fiilis, mutta muuten sai olla omassa rauhassa ja nauttia ihan hiljaisesta metsästä. Polun varrella oli mielettömän kaunista vanhempaa metsää, kiviä ja kallioita eli myös loistavia kuvauspaikkoja. Tänne voisin palata uudestaankin.





Eilen käytiin vielä Sippulanniemessä, jossa on neljän kilometrin mittainen luontopolku. Se kulki paikoin pururadalla ja paikoin todella lähellä golfkenttää, ja isolta tieltä liikenteen melu kantoi polulle melkein koko matkan. Vastaantulijoita ramppasi väärästä kiertosuunnasta jatkuvasti eikä täällä ollut hirveästi varsinaista luonnon rauhaa, mutta ihan kiva metsäinen polku kuitenkin. Aikaa meni muutamine kuvaustaukoineen puolisentoista tuntia. En ehkä menisi toiste tänne, sen verran varsinkin tuo golfkentän läheisyys ja jatkuva trafiikki häiritsi.





Ensi viikolla päästäänkin nauttimaan suomaisemista enemmänkin; lähdetään juhannukseksi koko porukka mun lapsuudenkotiin Itä-Suomeen ja ajattelin että jos sää suinkin sallii, voisi käydä Patvinsuolla heittämässä jonkun lenkin. Toivottavasti ei ainakaan räntää sada!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Vilppu 5 kuukautta


© Aija Tanskanen

Viiputin on jo viiden kuukauden ikäinen lapsikoira! Hurjasti se kasvaa ja kehittyy ja pudottelee hampaita pitkin lattioita. Siitä on tulossa itsenäisempi, vilkkaampi ja paimenkoiramaisempi: paimenen tyyli näkyy jo hyvin sen tavassa olla, leikkiä ja työskennellä.

Vilppu on innokas lähtemään ulos ja hommiin, mutta se osaa myös edelleen hienosti rauhoittua. Sisällä pentunen ei juuri rieku vaan lepäilee, ja rauhoittuminen onnistuu vieraissakin paikoissa helposti. Häkissä ja autossa se malttaa tarvittaessa odotella jo aika hyvin. Matkustaminen Vilpun kanssa on mutkatonta, ja sen voi ottaa mukaan minne tahansa jännittämättä. 



Lennillä ja Vilpulla sujuu hyvin. Ne nukkuvat öisin yhdessä sohvalla ja ulkona intoutuvat välillä leikkimään, jos Lenni jaksaa. Sisällä paini on ärinän säestämää mutta ihan hyväntahtoista. Vilppu on välillä vähän kurja pappakoiraa kohtaan ja tykkää esimerkiksi näykkiä sen korvia ja jalkoja, mutta siitä olen sitä ehdottomasti kieltänyt ja Lennikin osaa jo aika hyvin pitää puolensa. Vaikka kaksikolla ei mikään älyttömän ruusuinen alku ollutkaan, niin kyllä sen vain huomaa, miten kaksi koiraa muodostaa lauman. On niistä toisilleen paljon seuraa.

Vilppu on viime viikkoina alkanut syttymään eri harrastuksille. Siitä on tullut hurja agilitykoira! Viime keskiviikkona se heittäytyi ihan villiksi aksakentälle päästyään: pinkoi vuoroin putkiin ja vuoroin kontaktin alastulolle, vaikka minä kuinka yritin huudella sitä luokse. Vaikuttaa siltä että alamme pikkuhiljaa ottaa hallintaa mukaan treeniin. 2on2offia ajatellen takapään käyttöä olisi hyvä vielä vahvistaa oheistreenillä. Hakumetsässä Vimpe on myös hyvin täpinöissään ja tehnyt paljon hyviä treenejä, vaikeuttaa saisi koko ajan vähän. 


Samaan aikaan kuin Vilpun itsenäisyys ja halu tutkailla maailmaa vähän pidemmältäkin on lisääntynyt, on siitä tullut myös aivan sylikoira. Pentu tykkää tulla sänkyyn ja sohvalle pusuttelemaan ja on paljon läheisyydenkaipuisempi kuin Lenni. Se on kyllä yksi rakkauspakkaus, pidän siitä niin hirmuisesti! Ainakin toistaiseksi Vilppu tuntuu sopivan mun käteen hyvin ja olevan aikalailla kaikkea sitä, mitä toivoinkin.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

BIS1

Viipu viipulainen se käväisi mätsärissä ja kotiintuomisina olikin BIS-kehän voitto ja jäätävä kasa palkintoja. Mitenkäs siinä niin pääsi käymään?

Kyllä voitin nämä ihan itse

Mätsäri oli collieihmisten ACP-Klubin järjestämä ja päästiin nauttimaan aurinkoisesta säästä viileydestä huolimatta. Paikalla oli yllättävän paljon väkeä, isoja pentujakin muistaakseni kahdeksan paria. Mä en ole käynyt mätsärissä ainakaan seitsemään vuoteen, mutta tuomarit ja kehäsihteerit osasivat onneksi neuvoa avutonta ja tunnelma oli mukavan leppoisa.

Jännitti kyllä taas ihan älyttömästi, mutta Vilppua se ei onneksi haittaa. Herkun voimalla pupsi malttoi seisoa tosi kauniisti ja liikkui myös kivasti, vaikka mitään näyttelyjuoksua ei olla pennun kanssa harjoiteltu kertaakaan. Mä tykkään (lue: en osaa muuten) esittää koirani vapaasti, joskin Vilpulta piti takajalkoja korjailla välillä taaemmas sen jäädessä vähän kasaan. Vauvakoira esiintyi kuitenkin oikein nätisti! Tuomarin kopelointi ja hampaiden katsominen ei ollut sille juttu eikä mikään, ei olisi todella uskonut ensikertalaiseksi.

Himpan se on hassussa kasvuvaiheessa, mutta eipä annettu sen haitata. © Henna Tuomanen

En nyt äkkiseltään muista minkälainen pari meillä oli, mutta pariarvostelusta joka tapauksessa sininen nauha. Sinisten kehässä Vilppu osoitettiin ykköseksi ja se sai kovasti kehuja ikään nähden mahdottoman hienosta käytöksestä ja seisomisesta. Olin tietysti tässä vaiheessa jo niiiin ylpeä kiltistä pikku Viipusta ja jo lähdössä palkintojeni kanssa kotiin, kunnes sain selville että vielä BIS-kehä odottaa.

BIS-kehässä oli lopulta yhdeksän koiraa, joista Vilppu selvästi nuorin, mutta se esiintyi kyllä edukseen. Vähän meinasi väsymys iskeä ja takamus painua välillä maahan, mutta hyvin pentu skarppasi ja jaksoi vielä juostakin aika lennokkaasti. Kaikki kolme tuomaria pitivät kovasti sen rennosta luonteesta ja siitä, ettei se yhtään häseltänyt vaan seisoi kuin tatti muista koirista piittaamatta. Näillä ansioilla meidät ohjattiin BIS-kehän ykköspaikalle, eli pieni musta koipeliini oli voittanut koko show'n!

Palkintoja saatiin vaikka millä mitalla enkä todellakaan tiedä, mihin nuo pokaalitkin tungen. Hauska kokemus sekä omistajalle että pennulle! Saattaa olla että eksytään mätsäriin kesän aikana toistekin, vaikka viralliset näyttelykehät eivät ole mun juttu.

© Henna Tuomanen

Käytin Vilpun samalla reissulla puntarilla ja painoa oli aika tasan 10 kg, eli se ei ole juurikaan lisännyt painoa sitten 16-viikkoisrokotusten ja on myös selvästi jäänyt kasvutahdissa Freya-siskolle. Ehkäpä ne pojat kehittyy koirissakin tyttöjä hitaammin! Vilpulla on varmasti toinen kasvupyrähdys vielä tulossa, ja onkin hauska nähdä, minkä kokoiseksi se lopulta kasvaa. Säkää sillä on tällä hetkellä reilusti yli 40 senttiä kuitenkin. Hampaat irtoilevat kovaa vauhtia, etuhampaat ja kulmurit ovat kaikki vaihtuneet ja poskihampaistakin osa. Ei se ehkä miniaussieksi jää, vaikka välillä itsestä tuntuukin että se ei kasva tippaakaan.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Pentutoko 3+4

Viime maanantaina pentutokoiltiin vielä sijaisen johdolla. Tehtiin paljon erilaista häiriötreeniä erityisesti perusasentoon. Vilppu olikin mennyt viikossa kivasti eteenpäin eikä mennyt häiriöihin, vaikka tietyt jutut sitä selvästi mietityttikin. Perusasento sillä on ripeä ja jo aika vahva, siitä olen tosi tyytyväinen! Paikka löytyy lähes joka kerta saman tien ja perusasentoon tuleminen on pennusta selvästi kivaa, se myös tarjoaa sitä runsaasti. Lisäksi otettiin seisomista ja istu-maahan -kaukojen alkeita. Vilppu osaa vaihtaa pyynnöstä ja erottelee ihan hyvin, mutta nyt lähdettiin hakemaan vauhtia reilulla käsiavulla. Vähän se ehti väsähtää, mutta tsemppasi kuitenkin loppuun saakka.

Puhuttiin siitä, miten tokoliikkeet koostuu pienistä palasista ja niitä palasia voi hyvin treenata pennunkin kanssa vahvaksi. Kun jokainen osatekijä on kunnossa, liikkeen kokoaminen kasaan on helppoa eikä kestä kauan. Jälleen korostui siis pohjatyön tekemisen tärkeys ja se, ettei esimerkiksi seuraamiseen saati kokonaisiin liikkeisiin ole vielä kiire. 

Tämä kolmikko on nykyään samassa tokoryhmässä! Käytiin sunnuntaina lenkillä, kaikki kuvat © Aija Tanskanen

Tänään taas Elli oli palannut lomalta ja päästiin kunnolla hommiin. Päivän pääasiallisena treeninä oli meille tällä hetkellä vaikeimpia asioita eli leikkiminen ja sosiaalinen palkka. Vilppu leikkii kotona ja lenkillä hyvin ja vastaa myös sosiaaliseen palkkaan hienosti, mutta kentällä se menee hirmuisen vakavaan työskentelymoodiin eikä oikein viitsi lähteä mukaan mihinkään hullutuksiin. Se saattaa tehdä supernopeita ja hienoja perusasentoon tuloja, mutta kieltäytyä sitten leikkimästä tai ottamasta sosiaalista palkkaa vastaan. Asiaa ei tietysti helpota se, että mä en vieläkään leiki itse kovin luontevasti. Tätä täytyy nyt ihan ehdottomasti harjoitella joka päivä vähän ja käydä myös hallilla tekemässä nopeita leikkituokioita. Mua vähän ahdistaa ja himmaa jo sen, kun tiedän että joku katsoo, niin ensin voisi harjoitella silloin kun halli on tyhjä ja lisätä pikkuhiljaa häiriötä (ohjaajalle). 

Muistiinpanoja:
  • Pennun ei kannata antaa valita mikä palkka milloinkin kelpaa; jos on päättänyt palkata lelulla/namilla, itsepäisesti vie palkkauksen loppuun saakka tekemällä kulloisestakin palkasta riittävän kiinnostavan. Mustavalkoinen "muutakaan ei tule" -ajatus, mieluummin vaikka koira hetkeksi tauolle kuin siirtyminen pennun mukaan parempaan ja parempaan palkkaan
  • Rankkaa palkkiot järjestykseen; käytä tehtävän mukaan
  • Muista leikkiessä itse nopeampi liikkuminen, innostavampi ote, lelun vienti aina koirasta poispäin
  • Ei kutsumalla kutsuta koiraa leikkiin vai annetaan sen itse olla aktiivinen; lelulle kuitenkin myös palkkavihje
  • Aktiiviset irrotukset
  • Sosiaalinen palkka -> tauko -> palkkavihje -> nami



Näiden lisäksi tehtiin seuraamista ja paikallaoloa. Vilpulle olen alkanut rakentaa seuraamista perusasennosta perusasentoon -metodilla ja se on oikein hyvällä mallilla. Tähän tuli jatkovinkiksi se, että treenissä ei tarvitse odottaa, että koira istahtaa ensin, vaan pyytää pennun perusasentoon ja lähtee "karkuun" ennen kuin se istuu - seuraaminen tulee vähän kuin vahingossa ja kaupan päälle. Paikallaoloissa ei myöskään mitään sen ihmeellisempää, erilaisia häiriöitä vain pikkuhiljaa mukaan. 

Nyt siis leikki ja sosiaalinen palkka vakavasti työn alle - tavoitteena on olla ensi viikolla näissä jo vähän parempi ja ensi kuussa vielä parempi!

Puhdas pentu 20 viikkoa eli melkein 5 kuukautta

tiistai 30. toukokuuta 2017

Agility Jyväskylä 28.5.

Kisoihin valmistautuminen sujui mukavasti. Tiistaina käytiin möllikisoissa hakemassa tuntumaa isoon kenttään ja keinonurmeen (treenataan normaalisti kivituhkakentällä), rata oli superhelppo ja Lenni kulki hyvin ja kovaa. Se ei nurmella liukastele, itse sudin kyllä jonkun verran hieman pitävämpään alustaan tottuneena. Nopsa nolla kuitenkin, laskelmieni mukaan Lenni olisi voittanutkin, mutta tällä radalla palkittiin vain vielä kisaamattomat koirakot. Paikalla oli mukavasti väkeä ja siten mukavasti häiriötä, hyvä treeni kaiken kaikkiaan. Keppejä ei radalla harmillisesti ollut, mutta kontaktit toimi hyvin. 

Keskiviikkona omissa treeneissä otettiin ihan nopea viiden minuutin setti eli rata kerran läpi parilla välipalkalla. Ei mitään sen ihmeellisempää siinäkään, kepeillä ei ollut ongelmia eli hyvä fiilis oli lähteä kisaamaan sunnuntaina. Kakkoset kisasivat vasta iltapäivällä, joten koko aamun ehti kerätä jännitystä ja suorituspaineita ja ehkä se vähän ekalla radalla näkyikin. Tuomarina toimi kaikilla kolmella radalla Marjo Heino. Radat olivat mukavan persoonallisia, aika haastavia, mutta täysin tehtävissä kakkosten koirille. 19-20 estettä, pari jippoa ja juostakin sai. Harmi, ettei ole piirroksia tai videoita. Täytyy muistaa pyytää ensi kerralla joku kuvaamaan.


Hyppyradalla Lenni oli ihan lentoon lähdössä, ja lensikin sitten väärälle hypylle hyllyn arvoisesti. Kepeille oli vaikea kulma eikä se sinne taipunutkaan, kun intoa oli enemmän kuin järkeä. Yllättävää oli se, että Lenni otti muutaman riman ja jopa pituudelta kaatui yksi osa: treenissä se ei koske rimoihin käytännössä koskaan. Vähän oli turhaa virtaa, kun olin kokeeksi jättänyt lämppäesteet ottamatta ja verryteltiin muuten.

Ensimmäinen agilityrata sujui ihan mukavasti niin kauan, kunnes vastaan tuli A:n alla oleva suora putki. Kyseessä ei todellakaan ollut edes mikään putki-kontakti -erottelu (jotka nekin Lenni on osannut treeneissä hyvin), mutta niin vain Lenni hyppäsi iloisesti kontaktille suoraan sivusta ja siitä hyl. Meni ehkä vähän koiran piikkiin tämä. Kepit kuitenkin hyvät ja rimatkin pysyivät ylhäällä, selvää edistystä kuitenkin hyppäriin nähden.


Toisella agiradalla koira oli jo tosi väsynyt. Lenniä ei enää yhtään kiinnostanut karata mihinkään ansaesteille, joita kyllä olisi riittänyt, vaan kiltisti kulki suorinta reittiä ohjauksiin ja maaliin. Kepit olivat hyvin hitaat, mutta pujotteli kuin pujottelikin mun hillittömällä tsemppauksella loppuun saakka ja niinpä nolla tältä radalta. Se olikin luokan ainoa virheetön rata, joten voitto ja LUVA tästä meille! Etenemähän ei kummoinen ole, mutta ihanneaika alittui kuitenkin ja sehän se pääasia.

Kisapäivän sai lopettaa iloisissa tunnelmissa ja vielä jäi nälkää hakea se kolmaskin LUVA-nolla tänä kesänä! Minimaksiluokka mahdollistaisi meidän kisauran jatkumisen vielä ensi vuoden puolelle, mikä tällä hetkellä houkuttelisi kyllä tosi paljon, mutta katsellaan. Lenni myös hierottiin viime viikolla ja oli kuulemma ihan hyvässä kunnossa. Vähän se reagoi ristiselästä jäsenkorjaukseen, mutta ei ollut yhtään niin tukossa kuin esimerkiksi vuosi sitten. Kivasti Lenni onkin liikkunut, mutta oli hyvä kuulla, ettei syytä huoleen ole hierojankaan mielestä. 

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kisarutiini ja sen puute

Tänään sunnuntaina kisattiin "taas" Jattilassa yhen hypärin ja kahden agiradan verran. Kirjoitan radoista vielä oman tekstin myöhemmin, mutta tässä pikaista pohdintaa kisarutiinista nyt kun vielä muistan, mitä tuli päivän mittaan ajateltua. 


© Milena Nevanto

Lennihän kisaa hyvin harvakseltaan eli ainoastaan kotikisoissa. Tämä johtuu mun kisajännityksestä ja pitkälti myös siitä, etten ennen ole omistanut autoa enkä ole niin innokas kilpailija, että olisin jaksanut lähteä julkisilla yhtään mihinkään pelkkiä kisoja varten. Nyt minulla on auto, mutta nyt on myös kesä, enkä tykkää kilpailla ulkona enkä oikeastaan vieraissa paikoissa ollenkaan. Lenni on multa kerran karannut agilityradalta ja sitä traumaa kannan varmaan mukanani lopun ikääni. Vaikka se onkin nyt jo vanha ja viisas koira ja luotan siihen kyllä, mutta en kuitenkaan varmasti koskaan niin paljon, että lähtisin aitaamattomalle radalle ulkokisoihin. Siksipä toistaiseksi tai varmaankin Lennin kisauran loppuun saakka ollaan edelleen omien kisojen varassa, ellen ihan hurjaksi heittäydy.

Lenni on kilpaillut agilityssa yhden kauden vuosina 2012-2013 (seitsemät kisat). Tämän jälkeen se palasi radoille lokakuussa 2016 ja on kilpaillut yhdet kisat myös viime marraskuussa ja maaliskuussa ennen tämän päivän skaboja. Yli kolmen vuoden kisatauon jälkeen startattuja ratoja meillä oli alla kahdeksan: kaksi nollaa (joista 1 LUVA), kolme muuta tulosta ja kolme hylkyä. Suoritusvarmuus on siis ollut vähintäänkin kelvollisella tasolla. Silti musta tänäänkin tuntui, että olen odottanut sitä seuraavaa LUVA-nollaa niin kauan, että aloin parin hylätyn radan jälkeen jo hieman turhautua tilanteeseen. Onhan tässä seitsemän kuukautta kulunut, joo, mutta sille ajalle on mahtunut vain kolme kisapäivää! Joku toinen saattaa kisata kolmet kisat kuussa eikä lannistua yhtään, vaikka tuloksina olisi pelkkää hyvää hyllyä.

© Milena Nevanto

Jotenkin tahtomattani onnistuin siis lataamaan Lenni-rukan päälle ihan epärealistisia odotuksia siitä, että kolmissa kisoissa kolmosiin ja sillä hyvä. Vaikka koiranhan vika se ei ole, että ohjaaja ilmoittautuu kisoihin neljä kertaa vuodessa ja odottaa, että elävä ja tunteva koira toimisi kuin kone - tai että itse ohjaajana tekisi samoin.

Sillä vaikka kuinka koira kulkisi treeneissä kuin ajatus, niin kisarutiinia et kyllä saa kuin kisaamalla. Minä en vieläkään - kahdeksanvuotiaan koirani kanssa - tiedä, mikä olisi optimaalisin tapa viritellä Lenni suoritukseen. En osaa suhtautua sen kisavireeseen tilanteen vaatimalla tavalla enkä varautua siihen, että se saattaa reagoida mun jännitykseen, pitkiin esteväleihin, tuomariin tai ihan mihin hyvänsä eikä sitten kuljekaan niin kuin treeneissä. Tämän takia kisoissa tulee sellaisia virheitä, jotka olisivat täysin estettävissä sillä, että tuntisi oman koiran kisakäyttäytymisen paremmin. 

Joku kokenut agilitaaja muistaakseni Putkeen-lehden haastattelussa joskus sanoi, että mitä enemmän kisaa, sitä vähemmän yhdellä startilla on painoarvoa. Minusta viisaasti sanottu! Mitä vähemmän painetta lataa siihen yhteen alle minuutin mittaiseen suoritukseen, sitä rennompana voi lähteä radalle ja sitä todennäköisemmin onnistuu kuitenkin. Agilityyn lajina kuuluu epäonnistumiset, eikä kaikkia hyllyjä edes voi epäonnistumisiksi kutsua. Tämä on niin äärimmäisen herkkä laji, että todennäköisyydet jatkuvalle omalla parhaalla tasolla (tulosten puolesta) suorittamiselle ovat pienet.  Aina sanotaan, että kisoihin ei kannata mennä harjoittelemaan agilitya. Mutta nimenomaan kisaamista siellä kyllä saa ja pitää harjoitella.

Lenni on jo iäkäs koira eikä se enää kisaa tässä lajissa kuin ihan maksimissaan vuoden, tuskin sitäkään. Vilpun kanssa on kuitenkin maailma auki, joten sen kanssa ajattelin ottaa uudenlaisen lähestymistavan koko tähän kisaamisasiaan. Jos voisin, niin tekisin toisin Lenninkin kanssa:
  • Treenaa paljon vieraissa paikoissa, monenlaisissa halleissa ja kentillä, monenlaisilla pohjilla
  • Treenaa paljon kisamaisia tilanteita, möllikisoja ja ratatreenejä
  • Kisaa säännöllisesti
  • Panosta kisarutiineiden luomiseen
  • Tunne kisakoirasi
  • Keskity myös mentaalipuolen kehittämiseen
  • Unohda suorituspaineet
  • Murehdi vähemmän sitä, mitä muut ajattelevat (todennäköisesti eivät kuitenkaan mitään)

Tämänpäiväiset kisat meni kuitenkin hyvin ja nyt "viimein" olemme yhden LUVAn lähempänä sitä kolmosiin nousua!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Ota vastuu omasta treenistä

Menneellä viikolla käytiin Haukkuvaarassa tuuraamassa rally-tokoryhmässä. Meillä oli treenit ulkona nurmikentällä, mistä menin välittömästi ihan kipsiin. Teemana oli tietysti oman treenin suunnitteleminen, vaikka valmis ratapohja olikin tarjolla, ja sen suunnitelman toteuttaminen kouluttajan edessä.

Jännitti ihan älyttömästi. En ole treenannut nurmikentällä varmaankaan koskaan, ja tiesin sen olevan Lennille vaikea alusta. Siitä huolimatta otin tavoitteeksi useamman kyltin suorittamisen ja rämminkin ne väkisin läpi, vaikka koira katoili kontaktista, haisteli välillä maata ja kävi välillä liian kuumana. Tuli ihan asiasta palautetta, että mun olisi pitänyt tuoda koira paremmassa kontaktissa kentälle auttaen sitä pysymään asiassa, ottaa esimerkiksi pelkkä hyvä lähtö ja palkata siitä. Etenkin kun tiesin, että tämä on Lennille vaikeaa! Niin vain sitä iskee vauhtisokeus ja paine tehdä rataa, kun se siinä nenän edessä on.

Toinen setti olikin paljon parempi, kun näitä asioita hetken pohdiskelin. Virittelin koiraa ennen nurmelle menoa enkä hyväksynyt siltä yhtään kontaktin herpaantumista kentällä ollessa. Tein lähdön ja palkkasin lyhyen seuraamisen jälkeen, ja kappas vaan, pääsinkin jatkamaan hyväntuulisen ja napakasti mukana kulkevan koiran kanssa treeniä. Otettiin muutama pysäyttävä kyltti ja niillä Lenni heittäytyi jälleen ihan surutta maahan sielläkin, missä ei olisi pitänyt. Sain korjattua, mutta treeniä tämä ihmeellinen ongelma kyllä vaatii. Juteltiin kouluttajan kanssa, että voisin Lennin rauhallisesti pannasta kiinni pitäen nostaa istumaan, jos se menee maahan missä sattuu. Näin koira ei pääse sille palkitsevaan istu-maahan-istu -luuppiin, jossa jokainen lisäkäsky on sille vain bonusta.

  • Ratatreeneissäkään rataa ei tehdä muiden asioiden kustannuksella 
  • Rauhallisempi ohjaaja (vauhti, ohjeet) -> rauhallisempi koira
  • Ota vastuu omasta treenistä: koiralle sitä ei voi koskaan antaa 
  • Tee suunnitelma ja toteuta se
  • Mihin pyrin tällä treenillä? Miksi se on juuri tällainen? Onnistuiko treeni, vai tulisiko sitä muokata? Mikä on seuraava treenimme?

Herättelevä ja hyvä treeni siis! Loppuun piti kertoa kaikkien kuullen suunnitelmat seuraavalle kolmelle treenikerralle. Lennin kohdalla ne olivat nämä:
  1. Lähtöön tulot ja lähdöt
  2. Istu-maahan -erottelut
  3. Käännökset

Ihan hyvä suunnitelma, mutta täytyy myöntää, että tämän treenin jälkeen olen treenannut vain kerran ja silloinkin puolihuolimattomasti aksahommien ohella. Tehtiin kuitenkin lähtöjä ja ärsykekontrollia, eli eiköhän se treenirutiinin suunnitelmallisuus tästä lähde (toivottavasti) rakentumaan. Aloitin myös ihan paperisen treenivihkon, johon suunnittelen jokaisen kentällä, hallilla tai hakumetsässä tehtävän treenin etukäteen molemmille koirille. Toistaiseksi se on toiminut hyvänä apuna muistuttamaan, mihin pitäisi keskittyä, jotta ei tule tehtyä liikaa tai laaduttomasti tai mikä pahinta, molempia näitä asioita. 

© Stiina Heikkilä

tiistai 23. toukokuuta 2017

Pentutoko 2



Maanantaina meillä oli kisapentuvalmennuksessa sijainen vakituisen kouluttajan lomaillessa. Otettiin paikallaoloon sekä istuen että maassa häiriöitä, katsottiin perusasentoa ja siinä kontaktin kestoa luopumisen kautta sekä tehtiin loppuun luoksetulot. 

Vilppu oli alusta saakka vähän löysän tuntuinen ehkä kuumasta kelistä johtuen ja väsähti selvästi loppua kohden. Sain tosissani hetsata, että sain sen leikkimään kunnolla, ja muutenkin vire oli matalammalla kuin tavallisesti. Pidinkin paljon taukoja ja yritin keskittyä tekemään vähän, mutta laadukkaita toistoja. Onneksi tehtävissä ei vaadittu kovin suurta intensiteettiä tänään. Paikallaolot sujuivat hienosti ja sainkin heti käskyn vaikeuttaa, mennä itse kyykkyyn, taputella vaikka maata, mitä vain kunhan homma menee eteenpäin. Yhtään kertaa Vilppu ei tainnut nousta, eli selvästi saisi tässä edetä eikä jäädä jumiin samaan vaiheeseen. 

Sivulletulot olivat ok, Vilppu on täysin opetettu tarjoamalla eikä se siksi käsiapua odota tai tarvitse. Jonkun verran perusasennon paikka vielä elää, mutta jos se on ihan poikittain, Vilppu korjaa kyllä aika näppärästi. Siihen täytyy jatkossa kiinnittää huomiota, että paikka ei valu liikaa eteen. 

Muistilista
  • Luovia häiriöitä ja treenejä - mitä kaikkea voi kokeilla? Etene häiriöissä, mutta niin että paikallaolo pysyy koko ajan varmana. Nyt tehdään tärkeitä pohjia tulevaisuudelle
  • Luoksetuloon voisi ottaa lelupalkan, saisi siihen vähän lisää napakkuutta
  • Peruasentoon erilaisia häiriöitä! Nami vasemmassa kädessä, käsi sivulla/edessä/takana tai heiluu, pentu luopuu ja ottaa kontaktia
  • Seuraamiseen ei kiire, vasta kun perusasento on vahva - tulee tällöin vähän kuin ilmaiseksi


Viime viikolla käytiin Aijan ja Lempin kanssa kaupunkikävelyllä, oli niitä Suomen lyhyen kesän ensimmäisiä päiviä ja ihanan lämmin! Pennut olivat tosi reippaita, kaikki ohitettiin siivosti eivätkä mitkään äänet järkyttäneet vauvakoiria. Vilppu vähän jänskäsi Matkakeskuksen ritilöitä, vaikka oli edellisellä vierailulla ohittanut ne niin kuin ei huomaisikaan (niin kuin ei varmaan tehnytkään). Täytyy ottaa säännölliset vierailut ohjelmaan, vaikka ihan keskustassa asutaankin - kävelykadulla on kuitenkin enemmän vilskettä ja erilaisia alustoja ja ääniä.

lauantai 20. toukokuuta 2017

Hyvän mielen agilitytreenit

 
Viime keskiviikkona aksassa ratana oli 19 esteen hypäri lähemmäs seitsemän metrin esteväleillä. Viime aikoina meillä on ollut treeneissä paljon tiiviitä ratoja, joissa on hurjasti tekemistä ja kääntämistä, joten tämä väljempi rata antoi illuusion helppoudesta. Löytyi sieltä sitten isojakin haasteita ja tietysti pitkät estevälit tarkoittaa sitä, että juostava on jos meinasi ehtiä. Harmi ettei ratapiirrosta ole, oli nimittäin kiva harjoitus!

Lenni oli niin huikea, että oon vielä nyt sunnuntainakin iloinen ja onnellinen sen suoriutumisesta! Selvittiin 14 estettä ja hyllytettiin viidelletoista, kun jäin ihmettelemään koiran etenemistä. Lenni liikkui aivan älyttömän hyvin, ketterästi ja kovaa, haki esteet ja tuli ohjauksiin. Se on niin kiltti! Kepeille tultiin ihan suorasta linjasta muurin kautta putkesta eli koirilla oli paljon vauhtia, mutta niin vain Leinikki taipui oikeaan väliin ja pujotteli kovaa loppuun saakka.


Radassa ei ollut mitään sen ihmeellisempää, niin testattiin muutamaa ohjauskuviota lähinnä valssi vs japanilainen ja ehkä nuo persjätöt on mulle luontevampia. Vielä kun uskaltaisi kisoissakin jättää koiran selän taakse, niin hyvä tulisi. Lisäksi tehtiin kepeille pari palkattua itsenäistä suoritusta ja olipas ne kertakaikkisen hienot. Puhuttiinkin koutsin kanssa, että nyt jos ne kepit ei kisoissa onnistu, niin se ei ole enää keppitekninen vaan kisatekninen asia. Tavallaan helpottavaa, tavallaan haastavaa; keppiosaamista mä osaan vahvistaa mutta kisaosaamista en. Varmaan pitäisi lakata jännittämästä.

Kisoista puheen ollen - Lenni on ilmoitettu kahdelle agiradalle ja yhdelle hypärille ensi sunnuntaiksi. Jännittävää ja ihanaa päästä pitkästä aikaa kisaradoille! Toivotaan viimein sitä onnistumista.

Vilppukin on päässyt pentuageilemaan. Se on tehnyt hypyn tarjoamista, tutustunut muurin tolppiin, juossut suoraa putkea ja opetellut 2on2offin alkeita. Hieno pieni aksakoiran alku.

Filmaattinen ja fiksu. © Aija Tanskanen